»Tukassa ruusunnuppunen Penelopen on kaunoisen.. kun siellä vartoo kaivaten hän ensi suudelmaa.»
Billy huoahti ja pudisti päätään.
»Sellaista onnea ei minulle ole suotu», hän valitti. »Hän on nyt toisen miekkosen vaimo.»
Vihdoin he saapuivat majalle, jonka varjonpuolisella seinustalla kyyrötteli meksikolainen, tuprautellen sauhuja savukkeestaan, samalla kun kynnyksellä istui nainen, ilmeisesti hänen vaimonsa, ahkerasti valmistellen jonkinlaista ruokaa leveässä, matalassa kulhossa. Heidän lähistöllään leikki pari puolittain alastonta lasta. Kynnyksen viereen majan lattialle levitetyllä huopapeitteellä sätkytteli sylilapsi.
Kumppanusten lähestyessä katseli mies heitä epäluuloisesti. Bridge tervehti häntä hyvin ymmärrettävällä espanjankielellä, pyytäen ruokaa ja ilmoittaen, että heillä oli rahaa maksaakseen vähäsen — ei paljoa, vain vähän.
Meksikkolainen ojensihe hitaasti ja nousi pystyyn, viitaten vieraita seuraamaan itseään majaan. Herransa ja isäntänsä käskystä tuli vaimo kynnykseltä ja saatuaan uuden komennuksen toi pöytään frijoleja ja tortilloita.
Isäntä määräsi hinnan vain nimeksi. Mutta hänen katseensa ei hievahtanut Bridgen kädestä, kun viimemainittu otti esille rahan ja ojensi sen hänelle. Hän näytti hieman pettyneen, kun näkyviin ei tullut enempää rahaa kuin vaadittu hinta.
»Minne matka?» hän tiedusti.
»Olemme työnhaussa», selitti Bridge. »Haluaisimme päästä töihin jollekin yhdysvaltalaiselle maatilalle tai yhdysvaltalaiseen kaivokseen.»
»Teidän on viisainta kääntyä takaisin», varoitti meksikkolainen. »Minulla omasta puolestani ei ole mitään yhdysvaltalaisia vastaan, señor, mutta hyvin monet maanmiehistäni eivät pidä teistä. Yhdysvaltalaiset pyrkivät kaikki täältä pois. Joitakuita ovat rosvot jo surmanneet. Teidän ei ole turvallista mennä edemmäksi. Pesitan miehiä vilisee ympäristössä. Hän ei säästä edes meksikkolaisia. Ei kukaan tiedä, kannattaako hän Villaa vaiko Carranzaa. Jos Pesita tapaa Villan puolella olevan rancheron, silloin hän huutaa Viva Carranza! ja hänen miehensä tappavat ja ryöstävät.