Kun nämä kaksi, joihin oli nyt liittynyt Benito, saapuivat kadulle, oli vartija jyskyttämässä pankin ovea. Benito huolissaan Tonyn hengestä, joka oli hänen saatava riistää, jos se ylimalkaan riistettäisiin, syöksyi vartioston kersantin puheille, selittäen sekä suullaan että käsillään, minkä merkillisen onnettomuuden johdosta Tony oli suistunut pankkiin.
Kersantti kuunteli, mutta ei uskonut, ja kun ovi oli romahtanut sisään, komensi hän Tonyä tulemaan ulos kädet nostettuina pään päälle. Sitten suoritettiin tarkastus, huomattiin kassakaappi ryöstetyksi ja nähtiin katossa oleva iso aukko, josta Tony oli pudonnut.
Pankinjohtaja ilmestyi paikalle kersantin ja isännän ollessa tutkimassa
Billyn huonetta. Bridge oli seurannut heitä.
»Se on gringon työtä», huusi kiihtynyt isäntä. »Tämä on hänen huoneensa. Hän on kaivanut lattiaan reiän, jonka korjaamisesta minun on maksettava.»
Sitten saapui kapteeni unisin silmin ja noituvana. Kun hän kuuli, mitä oli tapahtunut, että varat, joita turvaamaan hänet oli määrätty, oli varastettu hänen nukkuessaan, niin hän repi tukkaansa ja uhkasi ammuttaa vartijan päivän koittaessa.
Heidän palatessaan kadulle oli sinne kerääntynyt Cuivacan koko miespuolinen ja suurin osa naispuolista väestöä.
»Tuhat dollaria sille miehelle, joka ottaa kiinni varkaan ja toimittaa takaisin roiston anastamat varat», lupasi pankinjohtaja.
Pankin ohitse ratsasti sotilasosasto, kun tämä tarjous tehtiin.
»Minnepäin hän lähti?» tiedusti kapteeni. »Eikö kukaan nähnyt hänen poistumistaan?»
Bridge oli ilmoittamaisillaan nähneensä rosvon ja kertomaisillaan tämän ratsastaneen pohjoiseen, mutta hänen mieleensä juolahti, että tuhat dollaria — tuhat meksikkolaistakin dollaria — oli varsin paljon rahaa, että sekä hän että Billy pääsisivät sillä summalla Rioon ja että vielä jäisi vähän huvituksiinkin.