Sitten puhkesi puhumaan pitkä, laiha mies, jonka iho oli samanvärinen kuin kahvipapu.
»Minä näin hänet, señor capitan», hän huudahti. »Hänen hevosensa oli säilytettävänä minun aitauksessani, ja hän kävi eilenillalla ottamassa sen pois, väittäen menevänsä katsomaan jotakin señoritaa, Hän sai minut petetyksi, se lurjus; mutta sen sanon teille — hän ratsasti etelään päin. Näin omin silmin hänen lähtevän etelään.»
»No sitten hän on käsissämme ennen aamua», virkkoi kapteeni. »Etelässä on vain yksi paikka, jonne rosvo voi pyrkiä, eikä hän ole päässyt kylliksi paljon edellemme ennättääkseen turvaan, ennenkuin saavutamme hänet. Eteenpäin! Mars!» Osasto lähti liikkeelle kapeata katua pitkin. »Raviin! Mars!» Ja sotilaiden ehdittyä kaupan ohitse kajahti: »Täyttä laukkaa! Mars!»
Bridge melkein juoksi kadun toisessa päässä olevalle hevosaitaukselle. Hänen ratsunsa oli nyt levännyt, ja muutamien kilometrien päässä pohjoisessa oli gringo, jonka pidättäminen toisi Bridgelle tuhat dollaria, ratsastamassa vapauteen.
»Se on minusta tuiki vastenmielistä», ajatteli Bridge, »sillä vaikka hän onkin pankinryöstäjä, hän on silti amerikkalainen. Mutta minä tarvitsen rahat, ja kaikesta päättäen mies on roisto, joka olisi pitänyt hirttää aikoja sitten.«
Pohjoiseen vievällä tiellä ratsasti kapteeni Billy Byrne huolettomasti, uskoen, ettei häntä alettaisi ajaa takaa, ennen kuin pankki seuraavana aamuna avattaisiin, jolloin hän jo olisi puolitiessä Pesitan leirille.
»Pesita-veitikka hieman ällistyy, kun näytän hänelle, mitä olen hänen laskuunsa hankkinut», mutisi Billy. »Mutta», hän huudahti äkkiä ääneen, »miksi hitossa veisin koko tämän runsaan saaliin tuolle keltanaamaiselle vintiölle? Kuka tämän tempun suoritti? Minä tietystikin, eikä suinkaan kukaan luulle Billy Byrneä kyllin typeräksi jakamaan saalista sellaisen miekkosen kanssa, joka ei sitä hankittaessa ole pannut rikkaa ristiin? Jakamaan! Lempo soikoon! Se vekkuli sieppaa koko roskan!
—- Ehei! Rajalle minä lähden. Enhän tosin osaisi tehdä mitään tällaisella rahamäärällä Riossa, mutta Bridge saapuu sinne millä hetkellä hyvänsä. Jotakin saamme näillä pennosilla aikaan iloisessa Riossa. Hyväinen aika! Painosta päättäen täytyy pusseissa oli kokonainen miljoona.»
Äkkiä lehahti hänen kasvoilleen synkkä pilvi. »Miksi anastin rahat?» hän kysyi itseltään. »Mursinko kassakaapin vai teinkö kauniin työn vertavuotavan Meksikko-paran puolesta? Jälkimmäisessä tapauksessa ei tekoni suinkaan ole rikollinen — paitsi sitä miekkosta kohtaan, jonka omia rahat olivat.
— Jos taas mursin kassakaapin vain omin nokin, niin silloinhan olen taaskin murtovaras, ja sellainen en voi olla — ei, en voi, kun sinun kasvosi väikkyvät edessäni niin selvästi, ikäänkuin itse olisit tuossa, pyytäen minua muistamaan ja olemaan kunnollinen. Hyvä Jumala! Barbara, miksi en syntynyt sinun kaltaiseksesi, vaan kurjaksi, kehnoksi sakilaiseksi? Lempo! Kuinkas kuuluukaan se Bridgen laulama Knibbsin säkeistö: