»Meidän lienee lähdettävä», hän virkkoi. »Keisari julisti uhkavaatimuksen.»
»Tahi kenties pannabullan», sanoi Grace heidän reippaasti astellessaan hänen ratsunsa luokse.
»Kammottavaa!» lisäsi Custer auttaessaan tyttöä satulaan.
Sitten hän itse keikahti ratsaille.
Keisari tuli majesteettisenä heitä kohti kuono lähellä maata. Silloin tällöin se pysähtyi ja kuopi maata, tupruttaen multaa leveään selkäänsä.
»Eikö se näytäkin ilkeältä?» huusi Grace. »Katsohan vain sen silmiä!»
»Se on ovela peloittelija», vastasi mies. »Mieluummin kuitenkin näen sinut satulassa, sillä aina ei voi varmasti arvata, mitä ne tekevät. Mutta meidän täytyy vastaanottaa sen haaste; ei missään nimessä sovi lähteä sitä pakoon — se saattaisi totuttaa sen pahoille tavoille.»
Hän ratsasti lähestyvää eläintä kohti ja hoputti hevosensa lyhyeen laukkaan tullessaan likemmäksi sonnia, pieksäen samalla vitsalla saappaansa vartta.
»Hei, sinä, sukkela vintiö! Laputa jo!» hän kiljaisi.
Sonni seisoi paikallaan pää alhaalla, kumahduttaen uhkauksiaan, kunnes ratsumies oli melkein sen niskassa; sitten se pyörähti vikkelästi sivulle, ja hevonen meni ohitse.