»On niin sinun tapaistasi ymmärtää!» Grace hymyili hänelle palkkioksi.
»Suostutko auttamaan minua? Tiedän äidin panevan vastaan.»
»Vaaditko minua auttamaan sinua viemään kaiken onnen elämästäni?» huomautti mies.
»Sehän olisi vain vähäksi aikaa — vain muutamiksi vuosiksi, ja sitten palaisin luoksesi — sitten kun olisin luonut urani.»
»Et tulisi takaisin koskaan, jollet pettyisi toiveissasi», intti Custer. »Jos menestyisit, et enää koskaan tyytyisi mihinkään muuhun elämään tai ilmakehään. Jos palaisit epäonnistuneena, niin sydämessäsi olisi pakostakin aina hitunen katkeruutta. Se ei milloinkaan enää olisi sama herttainen, valoisa sydän, joka lähtiessäsi oli niin hilpeä. Täällä saat näytellä todellista osaa todellisessa näytelmässä, joka ei ole teennäinen eikä ahtaalla, maalattujen kulissien ympäröimällä lavalla.» Hän heilautti kättään laajassa kaaressa. »Katso tätä ympäristöä, jonka Jumala on luonut meitä varten näytelläksemme siinä osamme — ne osat, jotka Hän on meille valinnut! Sinun äitisi on esiintynyt tällä näyttämöllä, samoin minun. Luuletko heidän toiveittensa romahtaneen? Ja he molemmat olivat kauniita tyttöjä — yhtä kauniita kuin sinä.»
»Voi, sinä et ymmärrä sittenkään, Custer!» valitti Grace. »Luulin sinun ymmärtäneen.»
»Ymmärrän, että minun on sinun itsesi tähden pantava parhaani saadakseni sinut uskomaan, että sinua odottaa täällä yhtä rikas elämä kuin näyttämöllä. Taistelen ensi sijassa sinun onnesi puolesta, Grace, ja sitten omani. Jos kärsin tappion, niin sitten teen kaikkeni auttaakseni sinua toteuttamaan pyrkimyksesi. Jollet voi jäädä tänne varmana siitä, että tulet onnellisemmaksi täällä, en halua sinun jäävän.»
»Suutele minua!» pyysi tyttö äkkiä. »Joka tapauksessa olen sitä vasta vain ajatellut. Älkäämme senvuoksi olko huolissamme, ennen kuin siihen on jotakin syytä!»
II.
Mies kallistui uudelleen suutelemaan tyttöä, ja hänen kätensä pujottui toisen kaulaan. Vasikka, jota moinen mielettömyys oli kenties käynyt sillä välin harmittamaan, lähti taaskin koettamaan uuden uutukaisia jalkojaan. Seurauksena oli, että se juoksi matalaan pensaaseen, sai kuperkeikan ja lennähti selälleen maahan. Emä, joka yhäti epäili tulokkaiden aikeita ja ehkä laski tämänkin tapaturman heidän pahanilkisen läsnäolonsa viaksi, ammui levottomasti, minkä jälkeen alati viheriöivän tammen läheisyydestä kajahti syvä ääni, joka suuresti muistutti kaukaista ukkosenjyrinää.
Mies vilkaisi ympärilleen.