»Miksi niitä nimitetään elotammiksi?»
»Ne ovat alati vihreitä — otaksuttavasti on syynä se. Tässä on iso, vanha tammi — pysähdymmekö?»
»Ja laskeudummeko ratsailta?»
»Jos haluatte.»
»Luuletteko minun voivan astua jälleen satulaan?»
Pennington naurahti.
»Kyllä minä toimitan teidät sinne. Onko ruumiinne vielä hieman jäykkä?»
»Kuka on sanonut, että se on ollut jäykkä?» kysyi Shannon.
»Tiedän, että sen täytyy olla, mutta olette erinomaisen uljas!»
»Kyllä se oli lähtiessämme, mutta ei ole enää. Jäseneni tuntuvat vertyneen. Koetetaanpa. Tahtoisin nähdä, kykenenkö astumaan selkään maasta, kuten Eva tekee. Mitä te hymyilette? Se on jo toinen kerta muutamien sekuntien aikana.»