Hän koetti muistella, mitä hän oli oppinut vietettyään kaksi vuotta
Wilson Crumbin seurassa, mutta ei muistanut mitään muuta kuin sen, että
Crumb oli opettanut hänet vetämään sieraimiinsa kokaiinia.

Jonkun ajan kuluttua he lähtivät jälleen liikkeelle, ja tyttö ällistytti miestä nousemalla keveästi maasta ratsunsa selkään, Shannon oli hyvin mielissään saavutuksestaan ja nauroi hyvillään, kun Custer kehui häntä.

He ratsastivat edelleen, kunnes löysivät herefordilaiset. He laskivat ne, tarkastellen laumaa kautta koko laajan, kukkuloille saakka ulottuvan laitumen, ja kun lukumäärä oli täysi, he kääntyivät kotiin päin. Samoin kuin Custer oli selostanut puiden elämää, kertoi hän myöskin kauniista, valko-otsaisista naudoista, selittäen, että ne olivat alkuisin siitä Englannin kreivikunnasta, jonka mukaan niillä oli nimikin ja että ne olivat verrattomia teuraseläimiä. Hän osoitti useita palkittuja lehmiä heidän sivuutlaessaan ne.

»Kas noin! Nyt te taaskin hymyilette», sanoi tyttö syyttävästi heidän ratsastaessaan polulla kotia kohti. »Mitä olen nyt tehnyt?»

»Ette mitään; olette vain ollut hyvin kärsivällinen koko iltapäivän, Minua hymyilytti ajatellessani, kuinka karmivalta tämän iltapäivän on täytynyt tuntua kaupunkilaistytöstä, joka otaksuttavasti on tottunut alituisesti olemaan kiihoittavien huvien pyörteessä!»

»Minulla ei ole koskaan ollut hauskempaa iltapäivää», vastasi Shannon.

»Tarkoittanettekohan noilla sanoilla totta?»

»Vilpittömästi!»

»Olen siitä hyvilläni», sanoi Custer, »sillä itse ikävystyn täällä joskus hirvittävästi, ja luullakseni tekee minulle aina hyvää, kun saan jonkun vieraan valamaan minuun hiukan intoa. Se saa minut käsittämään, kuinka paljon meillä on sellaista, mitä kaupunkilaisilla ei voi olla, ja tulen vähän tyytyväisemmäksi.»

»Te ette voi olla tyytymätön! Kaupungissahan on tuhansittain ihmisiä, jotka antaisivat mitä tahansa vaihtaakseen paikkaa teidän kanssanne! Emme me kaupunkilaiset kaikki asu kaupungissa sen tähden, että haluamme oleksia siellä. Te olette onnellinen, kun teidän ei ole pakko tehdä niin.»