»Tein sellaista, mikä kaikissa muissa oloissa olisi anteeksiantamatonta. Menin tytön pakinoille ja pyysin häntä esittämään jonkun tekosyyn lopettaakseen vierailunsa. Se oli hyvin raskas tehtävä; mutta olisin valmis enempäänkin — rikkoisin välini parhaan ystäväni kanssa — Evan tähden.»
»Entä tyttö — ilmoititko hänelle, minkä vuoksi pyysit häntä poistumaan?»
»En tahtonut ilmaista sitä hänelle, mutta hän vaati, ja sitten mainitsin sen.»
»Ymmärsikö hän?»
»Ei ymmärtänyt.»
He olivat jonkun aikaa ääneti.
»Teinkö mielestäsi väärin?» kysyi Custer.
»Et. On sielullisia hyveitä yhtä hyvin kuin ruumiillisiakin. Velvollisuutesi on yhtä valppaasti suojella sisaresi sielua kuin hänen ruumistaankin.»
»Arvasin, että ajattelet siitä asiasta samoin kuin minä. Mutta sanonpa, että se oli ankara kolaus Penningtonien vieraanvaraisuudelle, josta olemme niin arkoja. Toivottavasti minun ei enää koskaan tarvitse toistaa sitä!»
»Toivottavasti ei.»