»Miksi olet noin kiihtynyt, pikkuinen? Väitinkö minä sinun niitä kynittävän?»
»Niin, mutta koetit saada Shannonin luulemaan niin. Hankin huulipuikon ja muut esineet sitä varten, että minulla olisi ne, jos meille tänä talvena saapuu vieraiksi näyttämöharrastajia. Tiedättekö, että minusta tulee näyttelijätär joko näyttämölle tahi eläviin kuviin. Eikö kuulostaisikin komealta — ’Neiti Eva Pennington esittää pääosaa uudessa, suositussa menestysfilmissä, jonka pohjana on kuuluisan kirjailijan Guy Thackeray Evansin romaani!’»
»Kuuluisan! Eihän hän näytä pääsevän edes alkuunkaan», huomautti Custer.
»Oi, Eva!» huudahti Shannon, ja hänen äänensä soinnahti vilpittömän huolestuneelta. »Et kai toki aikone filminäyttelijättäreksi, ethän? Ethän puhu vakavasti?!»
»Kyllä tietysti», sanoi Custer. »Hän on tosissaan — vakava on hänen liikanimensä. Huomenna hän tahtoo maalariksi ja ylihuomenna maailman mainioimmaksi harpunsoittajaksi. Eva on ennen kaikkea vakava, ja hänen aikomuksensa ovat ehdottomasti innostuttavan pysyviä. Kerrankin hänellä oli sama pyrkimys kokonaisen päivän.»
Eva liittyi veljensä ja Shannonin nauruun.
»Jos hän olisi kaikkien muiden kaltainen, et pitäisi pikku siskostasi yhtään enempää», virkkoi Eva, työntäen sormensa Custerin tukkaan. »Mutta rehellisesti sanoen, olen halunnut filmitähdeksi aina siitä saakka, kun tapasin Wilson Crumbin.»
»Wilson Crumbin!» huudahti Shannon. »Mitä sinä tiedät Wilson
Crumbista?»
»Niin, olen kohdannut hänet», vastasi Eva vilkkaasti. »Etkö kadehdi minua?»
»Mitäs sinä tiedät hänestä, Shannon?» tiedusti Custer. »Sävystäsi päättäen olet kuullut hänestä jotakin epäedullista.»