»Olemme saaneet selville, että ne liikkuvat aina perjantain jälkeisenä yönä. Olen nähnyt jäljet lauantaiaamuisin, ja jotkut pojat väittävät pari kertaa kuulleensa liikettä keskiyön vaiheilla.»
»Mistä porteista ne tulevat ja menevät?»
»Ne käyttävät kaikkia neljää, mitä milloinkin.»
»Hm! Pankaa huomenna kaikki portit lukkoon. Nyt on torstai. Sitten näemme, mitä tapahtuu.»
Ja he näkivätkin. Sillä kun Custer seuraavana lauantaina ratsasti tarkastamassa aitaa, huomasi hän, että langat oli leikattu poikki lähellä yhtä lukituista porteista — sitä porttia, joka avautui Ratsuleiri-cañonin suulle. Shannon oli hänen seurassaan, ja tyttö oli hyvin ihastunut nähdessään tämän todistuksen siitä, että jotakin salaperäistä oli tekeillä niin likellä kotia.
»Mitä ihmettä otaksut heidän puuhailevan?» hän tiedusti.
»Enpä tiedä. Mutta sellaista se on, mitä heidän ei pitäisi tehdä; muutoin he eivät niin huolellisesti peittäisi jälkiään. Ilmeisesti he ovat kulkeneet kummallekin päin tästä kohdasta, mutta he ovat lakaisseet jälkensä kummallakin puolella, joten ei voi erottaa, minnepäin he viimeksi menivät. Katsohan! Jäljet hajaantuvat aidan kahden puolen. On vaikea sanoa, kummat tehtiin ensin ja minne he ovat aidan läpi pyrkineet. Toisten jälkien on täytynyt olla toisten päällä. Mutta he ovat lakaisseet sileäksi koko sen kohdan.»
Custer oli laskeutunut satulasta ja oli nyt polvillaan, tarkastaen aidan toisella puolen näkyviä jälkiä.
»Luultavasti», hän virkkoi äkkiä, »ovat kukkuloille päin vievät jäljet tuoreemmat, vaikka toiset ovat selvemmät. Tässä on kaniinin jälki laaksoon päin suunnatun hevoskavion jäljen päällä, ja tuossa taas on saman kaniinin jälki peittynyt laaksosta tulevien hevosten ja burrojen jälkien alle. Kaniinin on täytynyt juosta tästä heidän tultuaan kukkuloilta heidän jälkiensä ylitse, ja palatessaan he taas polkivat sen jälkiä. Se on varsin selvää, eikö olekin?»
»Niin; mutta alaspäin suuntautuvat jäljet ovat paljoa selvemmät kuin ylöspäin menevät. Eikö se viittaa siihen, että ne ovat tuoreemmat?»