»Niin arvelin minäkin, ennen kuin havaitsin nämä pupun painamat merkit — ja ne ovatkin sitovat. Silmäilläänpä hieman tuonnempaa. Aavistan saaneeni ajatuksen.»
»Kenties sellaisen ’näpsän pienen ajatuksen’, kuten Eva sanoo!»
Custer kumartui tutkimaan ensin yhtä, sitten toista jälkeä, seuraten niitä laaksoa kohti. Shannon asteli hänen vierellään, taluttaen Baldya. Heidän polvistuessaan katselemaan pölyiseen maahan jääneitä merkkejä koskettivat heidän olkansa joskus toisiaan. Kosketus sai tytön värähtämään suloisesta riemusta, eikä sekään, että mies pysyi kylmänä, sumentanut hänen mieltään. Hänelle riitti, että hän sai olla likellä Custeria ja rakastaa häntä. Hän ei tahtonut Custerin rakastavan häntä — se olisi koitunut hänen elämänsä surkeimmaksi murhenäytelmäksi.
Enimmäkseen oli jäljet sotkettu varpukimpulla, jota nähtävästi oli laahattu viimeisen hevosen jälessä. Mutta siellä täällä näkyi hevosen tahi burron kavion jälki, joten Custerin sommittelema kuvaus tapahtumain kulusta oli jotensakin selvä — niin pitkälle kuin se ulottui.
»Luulenpa saaneeni jotakin irti noista jäljistä», hän sanoi äkkiä. »Tästä on ratsastanut kaksi miestä hevosilla. Toinen hevonen oli kengitetty, toinen ei. Toinen ratsastaja oli edellä, toinen viimeisenä, ja heidän välissään oli useita burroja. Alaspäin mennessä burrot kantoivat raskaita kuormia; palatessa niillä ei ollut kuormaa lainkaan.»
»Mistä tiedät kaiken tuon?» kysyi tyttö hyvin epäilevänä.
»En tiedä sitä, mutta se tuntuu johdonmukaisimmalta päätelmältä, mihin noiden jälkien nojalla voi tulla. On helppo erottaa hevosten jäljet burrojen jäljistä ja nähdä, että matkassa on ollut ainakin kaksi hevosta, koska tästä on selvästikin mennyt ohitse sekä kengitetty että kengittämätön hevonen. Että toinen niistä — kengitetty — on ollut edellä, se käy ilmi siitä, että kuten näet burrojen ja kengittämättömän hevosen kavioiden jäljet ovat aina ensinmainitun jälkien päällä. Että toinen hevonen oli viimeisenä, se on yhtä selvää, koska sen jälkien päällä ei ole mitään muita jälkiä. Ja jos suvaitset silmäillä tarkemmin ja verrata noita hevosten jälkiä toisiinsa, niin huomaat, että laaksoon tuovien ja laaksosta vievien jälkien välillä on vain vähän eroa, jos ollenkaan. Mutta helposti näkyy, että burrojen alaspäin suuntautuvat jäljet ovat painuneet syvemmälle kuin ylöspäin vievät. Minusta se osoittaa, että burrot toivat kukkuloilta raskaat kuormat, mutta palasivat sinne ilman kuormia. Miltä se kuulostaa?»
»Se on ihmeellistä!» huudahti Shannon. »Minä en voi nähdä muuta kuin sen, että jotakin on tässä liikkunut.»
»Ei se ole ihmeellistä», vastasi Custer. »Harjaantunut jälkien vainuja kertoisi, kuinka monta hevosta tästä on mennyt, kuinka monta burroa, kuinka monta tuntia sitten he tulivat kukkuloilta ja kuinka kauan sitten he palasivat sinne, ja lisäksi he ilmoittaisivat ratsastajien isoäitien nimet.»
Shannon nauroi.