»Kas niin!» huudahti tyttö. »Te kaikki teette elämäni kurjaksi, koska muka lörpötän liian paljon, ja kun sitten annan teidän olla rauhassa, kysytte minulta, voinko pahoin. Mitä minun on tehtävä? Jos puhelen, kiusaan teitä. Jos olen puhumatta, kiusaan teitä. Mutta jos teidän on saatava selko, niin ilmoitan, että olen liiaksi tunteittani vallassa puhuakseni juuri nyt — aion mennä naimisiin!»
»Ihan yksinkö?» kysäisi Custer.
Sairaloinen helakka puna, joka uhkasi muuttua tummaksi, hiipi Guyn kauluksen alta, leviten yli koko pään. Hän ojensi kätensä tarttuakseen vesipikariinsa ja työnsi haarukkansa pään hihaansa. Sen kommelluksen selvittäminen ei millään tavoin lujittanut hänen mielensä tasapainoa, vaikka ei käynytkään sen pahemmin kuin että pikari kaatui. Custer silmäili häntä kasvoillaan enkelimäinen ilme, joka ennusti pahaa.
»Mikä sinua vaivaa, Guy — tuhkarokkoko?» hän kysyi, hymyillen autuaallisen herttaisesti.
Guy myhäili arasti ja oli uskaltamaisillaan selittää, kun Eva keskeytti hänet. Muut pöydässäolijat katselivat heitä, hymyillen huvitettuina.
»Näetkös, äiti», alkoi Eva, kääntyen äitinsä puoleen. »Guy on myynyt romaanin. Hän sai siitä tuhat dollaria — tuhat!»
»Enhän, en saanut tuhatta!» pani Guy vastaan.
»Niin, mutta lähes tuhat — jos olisit saanut lisää kolmesataa dollaria, olisi tuhat täysi — ja kun tulevaisuutemme nyt niin ollen on turvattu, aiomme mennä naimisiin. En mielinyt hiiskua siitä mitään, ennen kuin Guy olisi puhellut isän kanssa, mutta näin se käy hauskemmin ja helpommin Guylle.»
Guy katsahti everstiin vetoavasti.
»Ymmärrättehän, sir, olin laskenut, että avaan teille — tarkoitan, että olin —»