»Niin, mistä sen arvasit, isä?» naljaili Custer. »Kummastuttavan terävä johtopäätösten tekijä vanhaksi herrasmieheksi, totisesti!»
»Etkö muuta osaakaan, Custer?» varoitti eversti.
»Antaisinko tällaisen tilaisuuden jäädä käyttämättä!» vastasi nuori Pennington. »Luuletteko minun unohtaneen, kuinka nuo kaksi vesaa koettivat kiusata kuoliaaksi Gracen ja minut vain muutamia vuosia sitten? Niin, tosiaan!»
»En moiti Custeria vähääkään», sekaantui rouva Evans keskusteluun. »Guy ja Eva tekivät elämän todella kiusalliseksi hänelle ja Gracelle.»
»Siihen puoleen en kajoa — se on Guyn ja Evan asia. Mutta ettekö kuullut hänen vihjaavan, että olen vanha herrasmies?»
Kaikki purskahtivat nauramaan.
»Mutta sinähän olet herrasmies», intti Custer.
Everstin silmät tuikahtivat ja hän kääntyi rouva Evansin puoleen.
»Ajat ovat muuttuneet siitä, kun me olimme lapsia, Mae. Kuvittelehan, että olisimme puhuneet tuolla tavoin isällemme!»
»Minä olen hyvilläni muutoksesta, Custer. On kauheata nähdä lasten pelkäävän vanhempiaan. Se on ajanut heistä niin monta pois kotoa.»