»Siitä ei tässä tapauksessa ole pelkoa», vastasi eversti.
»On todennäköisempää, että nyt saadaan turvautua toiseen kiertotiehen», huomautti rouva Pennington. »Vastaisuudessa saamme ehkä kuulla, että vanhemmat poistuvat kodistaan lapsiensa vaativaisen hirmuvallan ajamina.»
»Minun lapseni kasvatetaan kunnollisesti», lausui Eva, »ja ne totutetaan asianomaisesti kunnioittamaan vanhempiaan.»
»Ja noudattamaan äitinsä loistavaa esimerkkiä», tokaisi Custer.
»Ja Custie-enonsa», vastasi tyttö.
»No, no», keskeytti eversti, »kertokaahan jotakin suunnitelmistanne!
Milloin teidät vihitään?»
»Niin», lisäsi Custer. »Kun ne seitsemänsataa dollaria nyt ovat turvanneet heidän tulevaisuutensa, niin miksipä he eivät voisi solmia liittoaan heti ja vuokrata huoneistoa Lähettiläs hotellista. Mikäli olen kuullut, eivät ne maksa kuin kolmetuhatta viisisataa kuukaudessa.»
»Minullapa onkin enemmän kuin ne seitsemänsataa», selitti Guy. »Olen säästänyt rahaa kauan aikaa. Meillä on yllin kyllin aluksi.»
Shannon huomasi, että Guy punastui vähän sen sanoessaan, ja vain hän tunsi punehtumisen syyn. Oli kovin paha, että Custerin pikku sisaren piti alkaa avioelämänsä sillä tavoin hankituilla rahoilla!
Shannonista tuntui, että Guy oli pohjaltaan hyvä poika — ettei hän silloin, kun hänet ensiksi viekoiteltiin tähän puuhaan, oikein käsittänyt sen rikollisuutta. Hänen oma kova onnensa oli tehnyt hänet herkän alttiiksi etsimään toisten virheitä lieventäviä näkökohtia; mutta hän ei rohjennut ajatella, kuinka kipeästi Evaan ja muihin Penningtoneihin koskisi, jos totuus joskus tulisi ilmi. Sen nojalla, mitä hän tiesi niistä miehistä, joiden hommiin Guy oli sekaantunut, hän oli taipuvainen uskomaan, että poikaa uhkasi paljastuksen ja kiristyksen vaara useita vuosia, vaikka juttu ei tulisikaan julkiseksi lähitulevaisuudessa. Sillä Shannon oli varma siitä, että jos viranomaiset saisivat kiinni Guyn rikostoverit, ilmaisisivat he heti hänetkin ja koettaisivat vierittää kaiken vastuun hänen niskoilleen.