»L. A:sta haluaa joku puhua kanssanne tärkeistä asioista», selitti kirjanpitäjä. »Teidän olisi soitettava sinne heti kotiin tultuanne.»
Viiden minuutin kuluttua hän oli puhelimessa. Outo ääni kysyi, oliko hän nuorempi Pennington.
»Kyllä olen», vastasi hän.
»Aitaanne rikottiin viime perjantaina. Haluatteko tietää, kuka sen teki?»
»Mitä siitä? Kuka te olette?»
»Älkää siitä välittäkö! Olin silloin mukana. Minua petettiin.
Tahdotteko saada heidät kiinni?»
»Haluaisin tietää, keitä he ovat, miksi he särkevät aitaani ja mitä hiton puuhaa heillä on tuolla kukkuloilla.»
»Kuunnelkaa sitten! Tiedättehän Linkkuveitsi-cañonin?»
»Kyllä.»
»Tänä iltana he tuovat kuormansa kukkuloilta vähää ennen pimeän tuloa. He tekevät niin joka perjantai ja piilottavat burronsa hyvin myöhäiseen saakka. Sitten he tulevat laaksoon kaikkien nukkuessa. Tänä iltana he piilottavat ne Linkkuveitsi-cañoniin. He sitovat ne kiinni ja poistuvat. Kello kymmenen tienoilla he palaavat. Menkää te sinne yhdeksän aikana ja napatkaa heidät kiinni, kun he palaavat! Ymmärrättekö?»