Kuultuaan hänen äänensä Guy tuli huoneestaan, vetäen takkia ylleen.
»Alat käydä yhtä kelvottomaksi kuin Penningtonit», hän virkkoi nauraen.
»He eivät vähääkään kunnioita kristillistä aamuhetkeä.»
»On tapahtunut sellaista, mikä mielestäni sinun pitäisi tietää», selitti tyttö. »Poliisiviranomaiset pidättivät Custerin viime yönä ja veivät hänet Los Angelesiin. Hän oli silloin ratsastamassa Apachella. Ei kukaan tunnu tietävän, missä ja minkätähden hänet pidätettiin; mutta oletetaan, että hänet tavattiin kukkuloilta, sillä se mies, jolla on hevoshoitola kylässä — Jim — kertoi everstille poliisien saaneen häneltä hevosia ja ratsastaneen rancholle päin; pari tuntia myöhemmin he olivat sitten palanneet, tuoden Custerin Apachen selässä. Tallimies ilmoitti minulle äsken, ettei Apache ollut pilttuussaan koko yönä, ja tiedän — Custer kielsi minua siitä puhumasta, mutta nythän se ei merkitse enää mitään — Custerin aikoneen eilen illalla mennä kukkuloille ottamaan kiinni niitä miehiä, jotka jo pitkän ajan ovat tuoneet sieltä kuormia joka perjantaiyö ja viime viikolla katkaisivat Penningtonien aidan.»
Puhuessaan hän katsoi suoraan Guyta silmiin, mutta tämä laski katseensa maahan punan kohotessa hänen poskilleen.
»Arvelin», jatkoi tyttö, »että Guy ehkä tahtoisi lähteä Los Angelesiin koettaakseen jollakin tavoin auttaa Custeria. Eversti meni viime yönä.»
»Minä lähden nyt», vastasi Guy. »Luullakseni voin auttaa häntä.»
Hänen äänensä muuttui äkkiä väsyneeksi ja hän kääntyi toisaalle lamaantuneen ja alistuvan näköisenä, mikä sai Shannonin uskomaan, että hän aikoi tehdä ainoan kunniallisen teon, minkä voi — omistaa itselleen syyn, joka oli sysätty Custerin niskoille, välittämättä siitä koituvista seurauksista. Hän ei ollut paljoakaan epäillyt, ettei Guy sitä tekisi, sillä hän tiesi, kuinka paljon poika piti Custerista ja kuinka tulisen ylevämielinen oli hänen luontonsa, joka heikkouden turmelevasta vaikutuksesta huolimatta oli sittenkin vielä vaistomaisesti hieno.
Puolen tunnin kuluttua lähti nuori Evans haukattuaan hätäisesti aamiaista Los Angelesiin äitinsä ja Shannonin seisoessa talon kuistilla ja liehuttaessa jäähyväisiä, kun hänen autonsa kaarsi portista maantielle. Rouva Evansilla oli vain epämääräinen käsitys siitä, mitä hänen poikansa voisi tehdä auttaakseen Custeria pulasta. Mutta Shannon Burke tiesi, että Penningtonin kohtalo oli Guy Evansin käsissä, jollei hän itse tahtoisi ilmaista tietojaan.
* * * * *
Eversti Pennington oli saavuttanut poliisien auton ennen kuin se ennätti Los Angelesiin, mutta lyhyt keskustelu maantiellä osoitti hänelle, ettei hän millään tavoin voinut muuttaa poliisien esimiehen päätöstä sijoittaa Custer lääninvankilaan odottamaan alkukuulustelua, jonka toimittaisi Yhdysvaltain viranomainen. Ei everstin pyyntö, että hänen poikansa sallittaisiin yöpyä johonkin hotelliin hänen seurassaan, eikä hänen henkilökohtainen takauksensa siitä, että nuori mies seuraavana aamuna jättäytyisi viranomaisille, voinut järkyttää poliisien itsepäisen esimiehen kantaa; eikä hän edes sallinut everstin puhutella vankia.