»Pahalta sinusta tuntuisi, jos olisit oikeussalissa ja kuulisit poikasi ilmaisevan sen henkilön nimen, joka on luottanut häneen kyllin paljon myydäkseen hänelle wiskyä.»
»Mieluummin näkisin sinun joutuvan kuritushuoneeseen!» sanoi eversti.
Sinä iltana puheli Custer päivällispöydässä keveästi häntä vastaan nostetusta syytöksestä, samalla kuitenkin valmistaen omaisiaan kaikkien mahdollisuuksien varalta, sillä kuulustelussa hänelle oli selvinnyt, kuinka vakava hänen asemansa oli, ja se vaikutelma oli vahvistunut hänen myöhemmin keskustellessaan asianajajansa kanssa.
»Käyköönpä miten tahansa», virkkoi hän, »tiedän joka tapauksessa, että te kaikki olette varmat viattomuudestani.»
»Poikani sana riittää minulle», vastasi hänen äitinsä.
Eva tuli hänen luokseen ja kiersi kätensä hänen ympärilleen.
»Eihän sinua panna vankilaan, eihän?» hän tiedusti. »Se murtaisi sydämeni.»
»Ei murtaisi, jos tiedät, että olen syytön.»
»E—ei, ei kai sitten; mutta kauheata se olisi. Jos olisit syypää, tappaisin itseni. En jaksaisi elää, jos veljeni tuomittaisiin rikoksesta ja hän olisi syyllinen. Silloin surmaisin itseni.»
Veli taivutti hänen kasvonsa puoleensa ja suuteli häntä hellästi.