»Luuletteko tekevänne sen?» äänsi mies. »Entä minä sitten? Enkö minä
kertoisi kaikkea, mitä tiedän teistä? Myöskin Allen todistaisi, ja
Crumb haettaisiin selostamaan, kuinka asuitte hänen luonaan. Ohoo, ei!
Ettepä taida ilmaista oikeudelle mitään!»
»Ilmaisen kaikki. Luuletteko minun välittävän itsestäni? Kerron kaikki, mitä Allen ja Crumb osaisivat kertoa; ja kuulkaa, Bartolo — voin kertoa vielä enemmänkin. Joukkueessanne oli ennen viisi miestä; käydessäni täällä viime viikolla oli teitä kolme, ja Allen on vankilassa; mutta missä on viides?»
Miehen kasvot synkistyivät raivosta ja ehkä myöskin pelosta.
»Mitä te siitä tiedätte?» kysyi hän äkäisesti.
»Käydessään ensi kerran Hollywoodin huvilassa mainitsi Allen Crumbille, että hänen joukkueensa keskuudessa oli levotonta, että olette vaikeasti käsiteltävää laumaa ja että eräs Bartolo-niminen oli jo tappanut muutaman Gracialin. Miltä teistä tuntuisi, jos ilmoittaisin sen rikosoikeudelle?»
»Ette ikinä ilmaise sitä kenellekään!» ärjäisi meksikolainen. »Tiedätte kirotun paljon sellaista, mikä ei ole teille terveellistä!»
Hän oli äkkiä astahtanut eteenpäin ja tarttunut Shannonin ranteeseen. Tyttö löi häntä ja kannusti samalla Baldya — pelon kiihdyttämänä rajummin kuin oli aikonut. Virma ratsu, joka ei ollut tottunut sellaiseen kohteluun, syöksähti eteenpäin meksikolaisen ohitse, joka puristi lujasti tytön rannetta ja kiskoi hänet satulasta. Baldy kääntyi, tunsi olevansa vapaa ja juoksi kotiin vievälle polulle.
»Tiedätte kirotun paljon liikaa!» hoki Bartolo. »Teidän on paras jäädä tänne Gracialin viereen!»
Tyttö oli noussut pystyyn ja seisoi hänen edessään. Hänen katseestaan ei kuvastunut pelkoa. Hän oli hyvin kaunis, ja meksikolainen osasi antaa arvon hänen kauneudelleen.
»Tarkoitatteko tahtovanne tappaa minut estääksenne minua puhumasta?» tiedusti Shannon.