Vihdoin he pääsivät varmemmalle maaperälle notkoon ja oikaisivat suoraa päätä siihen rotkoon, johon salaperäinen polku vei. Apache tunsi, että nyt oli jouduttava — sen isännän vartalon kumartuminen, polvien puristuminen sen kylkiä vasten ja suitsia pitelevän käden vähäinen kohoaminen olivat ilmaisseet sen varmemmin kuin huudot ja teräskannukset. Se painui matalaksi ja kiiti eteenpäin kuin lennossa.
Kylmä raivo, joka oli vallannut Penningtonin, ei sietänyt vitkastelua. Hän oli kuitenkin hyvillään siitä, ettei hänellä ollut asetta, sillä hän tiesi, ettei hän kenties kykenisi hillitsemään kiukkuaan joutuessaan vastakkain niiden miesten kanssa, joiden keralla Shannon Burke oli punonut salajuonia häntä vastaan.
Saavuttuaan sen harjanteen juurelle, jonka takana väkijuomien kaupustelijain leiri oli, hoputti mies taaskin ratsuaan nopeaan vauhtiin. Voimakas eläin riensi jyrkkää polkua ylöspäin, painaen kavioitaan päivän paahtamaan maahan, jokainen lihas jännitettynä äärimmilleen.
Harjanteen laella tuli heitä vastaan Baldy pää ja häntä pystyssä, korskuen ja ilman ratsastajaa. Hevosen ilmestyminen ja ilmeinen pelko ilmaisivat, että jotakin oli hullusti. Custer oli nähnyt sen, kun se ilmestyi selänteen vastaista rinnettä alaspäin vievän epäselvän polun yläpäästä. Hän ohjasi Apachen sinne ja ratsasti tammia kohti.
Alhaalla ponnisteli Shannon toivottomassa ottelussa tukevaa Bartoloa vastaan. Hän löi miestä vasten kasvoja ja koetti työntää häntä kauemmaksi itsestään, mutta meksikolainen vain nauroi ilkeätä nauruaan ja painoi häntä hitaasti hylätyn leirin poljettua tannerta kohti.
»Ennen kuin surmaan teidät —» hän hoki, ikäänkuin olisi laskenut mainiota pilaa.
Bartolo kuuli Apachen kavioiden kapseen polulta, mutta luuli tytön valloilleen päässeen hevosen juoksevan siellä. Custer oli ennättänyt melkein polun alapäähän, kun meksikolainen vilkaisi sinnepäin ja näki hänet. Kiroten hän sysäsi Shannonin syrjään ja syöksyi hevosensa luokse.
Samassa huomasi myöskin tyttö Apachen ja sen ratsastajan, ja seuraavalla hetkellä hän näki Bartolon tarttuvan pyssyynsä ja koettavan vetää sitä kotelosta. Hän ponnahti pystyyn ja juoksi meksikolaista kohti, joka kiroili kauheasti, koska pyssy oli tarttunut koteloon eikä hän saanut sitä nopeasti irti. Tytön ennättäessä hänen luokseen hänen onnistui kiskaista ase vapaaksi. Hän pyörähti ympäri, vei pyssyn poskelleen ja ampui Penningtonia, juuri kun Shannon heittäytyi hänen kimppuunsa, tarttuen hänen käsivarsiinsa ja painaen pyssyn piippua alaspäin. Bartolo iski häntä kasvoihin ja koetti kiertää asetta irti hänen otteestaan, mutta hän tarrautui siihen kiinni epätoivoisesti rakastamansa miestä uhkaavan vaaran kannustamana.
Custer oli hypännyt satulasta ja juoksi heitä kohti. Bartolo oivalsi, ettei hän kyennyt saamaan pyssyään irti ehtiäkseen käyttää sitä. Hän tähtäsi rajun iskun Shannonin kasvoihin, niin että tämä kaatui. Sitten hän pyörähti ympäri, ponnahti ratsaille ja kiiti notkon poikki vastaiselle rinteelle, ennen kuin Pennington ehti hänen luokseen kiskoakseen hänet maahan.
Custer kääntyi maassa liikkumattomana viruvan tytön puoleen, polvistui hänen viereensä ja nosti hänet käsivarsiensa varaan. Shannon oli pyörtynyt, ja hänen kasvonsa olivat hyvin kalpeat. Custer katseli niitä — vihaamansa tytön kasvoja. Hänen käsivartensa olivat Shannonin ympärillä, hän tunsi tytön vartalon kosketuksen omaansa vasten, ja äkkiä saivat hänen silmänsä kauhistuneen ilmeen.