Maanlaadusta ja vedestä hän päätteli, ettei Ganado ollut sopiva sen hevoslajin kasvattamiseen, jonka hän parhaiten tunsi ja jota hän ja hänen isänsä ja isoisänsä ennen häntä olivat pitäneet Virginiassa. Mutta hän oivalsi muita mahdollisuuksia. Lisäksi hän viehättyi kukkuloihin ja cañoneihin ensi näkemältä. Ja niinpä hän oli ostanut ranchon pikemminkin saadakseen jotakin väliaikaista puuhaa järjelleen ja kyvyilleen, kunnes hänen maanpako-aikansa päättyisi ja hän voisi palata syntymävaltioonsa tahi kuolisi, kuin kuvitellen, että siitä voisi tulla hänen pysyvä kotinsa.
Vanha espanjalais-amerikkalainen talo oli muovattu uudelleen ja korjattu. Neljässä vuodessa hän oli oppinut tuntemaan, että herefordilaiset, berkshireläiset ja percheronit kykenivät valtaamaan ihmisen sydämessä melkein yhtä hyvän paikan kuin mikä siinä on puhdasrotuisilla hevosilla. Sitten oli tullut pieni tytär, ja »kunnaan linna» oli saanut sen lopullisen voitelun, joka tekee miehen talosta hänen kotinsa.
Hänen keuhkonsa oli parantunut — hän ei voinut mistään oireesta erottaa, ettei se olisi ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin koskaan ennen — mutta sittenkin hän yhäti viipyi aurinkoisessa maassa, jota hän oli johtunut rakastamaan tietämättä, kuinka lujasti hän oli siihen kiintynyt. Vähitellen häneltä oli unohtunut puhetapa »kun palaamme kotiin», ja kun vihdoin eräältä nuoremmalta veljeltä saapui kirje, jossa tämä lausui haluavansa ostaa vanhan, Virginiassa olevan asuinpaikan, jollei Custer Penningtonin perhe aikonut tulla sinne takaisin, oli everstin pakko mutkailematta käydä käsiksi ratkaisuun.
He olivat pitäneet pienen perheneuvottelun — eversti ja Julia, hänen vaimonsa, sekä seitsenvuotinen Custer ja pieni, vuoden vanha Eva. Äitinsä sylissä istuva Eva oli yhtä mieltä kaikkien kanssa. Custer nuorempi pillahti itkemään, heti kun vain mainittiin, että kysymyksessä oli lähteminen vanhasta, rakkaasta Ganadosta.
»Entä mitä sinä, Julia, siitä arvelet?» tiedusti eversti.
»Minä rakastan Virginiaa, isä-kulta», oli Julia vastannut, »mutta taidan rakastaa Kaliforniaa vieläkin enemmän; ja sen sanon olematta uskoton omalle valtiolleni. Se on toisenlaista rakkautta.»
»Ymmärrän tarkoituksesi», virkkoi hänen puolisonsa. »Virginia on äitimme, Kalifornia lemmittymme.»
Ja niin he jäivät Rancho del Ganadolle.
IV,
Työ ja leikki olivat erottamattomasti sekaantuneet toisiinsa Ganadossa. Leikit olivat senluontoisia, että ne tekivät heidät paremmin kykeneviksi työhönsä, ja työstä, joka aina suoritettiin ulkoilmassa ja tavallisesti ratsain, he nauttivat täysin yhtä paljon kuin leikistäkin. Samalla kun kaupungin liikemiehet kuluttivat elinvoimiaan ja hermojaan koettaessaan selviytyä liikkeiden sulkemisajalla muodostuvan rajun ihmistulvan hälystä ja päästä käsiksi raitiovaunun katossa riippuvaan hihnaan rytyyttääkseen sitten heiluen ja nytkähdellen kotiinsa päin, sukelsi eversti Pennington uimalammikkonsa vilpoisaan virkistävään veteen uurastettuaan päivän hyvinkin yhtä rakentavassa ja tuottavassa työssä kuin hekin.