»Vielä yksi sukellus!» hän huusi, seisoen hyppylaudan nenällä. »Ja sitten lähden pois. Evan pitäisi olla täällä silloin, kun olemme ehtineet pukeutua, eikö niin? Olen kuolemaisillani nälkään.»
»En ole vielä kuullut junan viheltävän, vaikka sen pitäisi saapua näihin aikoihin», vastasi rouva Pennington. »Sinä ja Poju pidätte uidessanne niin kovaa melua, että Gabrielin töräytyskin jäisi meiltä huomaamatta, jos silloin sattuisimme olemaan lammikossa!»
Eversti, Custer ja Grace Evans sukelsivat samalla kertaa ja ehättivät kilvan lammikon matalaan päähän, jossa rouva Evans ja talon emäntä valmistautuivat poistumaan. Tyttö saapui käsipuulle ensimmäisenä ja nousi vedestä nauraen voitonriemuisesti.
»Jalkani lipesi hypätessäni», puolusteli nuori Pennington, pyyhkien vettä silmistään. »Muutoin olisin tavoittanut sinut.»
»Ei mitään verukkeita, Poju!» pilaili eversti. »Grace voitti sinut puhtaasti ja rehellisesti.»
»Palataan kilvan, Grace! Dollari vetoon!» vaati nuori mies. »Se sopii», huudahti tyttö. »Yksi, kaksi, kolme — nyt!» He syöksyivät uimaan. Eversti oli verkkaisesti siirtynyt heidän edellään syvälle vedelle ja lähestyi nyt poikaansa, kun tämä ui hänen ohitseen metrin verran edellä. Samassa nuoren miehen eteneminen lakkasi.. Kiljaisten kuin comanche-intiaani hän kääntyi isänsä kimppuun, miehet kävivät käsikähmään ja painuivat veden alle. Kun he jälleen pärskyen ja nauraen kohosivat pinnalle, kiipesi tyttö jo ylös vedestä.
»Sinä voitit, Grace!» luikkasi eversti.
»Tämä ei ole rehellistä!» huusi Custer. »Isä tarttui nilkkaani!»
»No, keliäpä olisi ollut siihen parempi oikeus?» kysyi tyttö. »Hänhän on palkintotuomari.»
»Hän on aika vintiö erotuomariksi», jupisi Custer leppeästi.