»Mutta minun täytyy kertoa se sinulle, Custer», intti tyttö. »Kun nyt olet saanut tietää näin paljon, huomaan sinun epäilevän minua enemmän kuin ansaitsen. Vangitsemisesi edellisenä lauantaina tulin tänne varoittamaan noita miehiä siitä, että aioit vahtia heitä seuraavana perjantaina. Vaikka en tuntenut heitä, tiesin, millaista väkeä he olivat; he olisivat surmanneet sinut heti havaittuaan joutuneensa kiinni. Sillä kertaa tulin vain pelastaakseni henkesi ja nyt tulin pakottaakseni heidät menemään oikeuden istuntoon ja puhdistamaan sinut sinua vastaan nostetusta syytteestä. Mutta kun uhkasin miestä ja hän oivalsi, mitä hänestä tiesin, sanoi hän tappavansa minut.»
»Etkö tiennyt, että minut pidätettäisiin sinä yönä?»
»Oi, Custer, kuinka voisit uskoa minusta sellaista!» huudahti Shannon.
»En tahtonut uskoa sitä.»
»Sain kaiken tämän — joukkueen puuhat — tietooni sattumalta, kun kuulin erään keskustelun Hollywoodissa kuukausia sitten. Tiedän päämiesten nimet, tunnen Guyn ja heidän väliset suhteet. Koetin tänään myöskin olla sekoittamatta Guyn nimeä tähän juttuun, jos suinkin mahdollista; mutta hän on syyllinen, ja sinä et ole. En jaksa ymmärtää, kuinka hän saattoi palata Los Angelesista ilmaisematta viranomaisille oikeata asianlaitaa ja kumoamatta sinuun kohdistuneita epäluuloja.»
»En sallinut hänen tehdä sitä», selitti Pennington.
»Et sallinut? Tahdot mennä kuritushuoneeseen toisen rikoksesta?»
»En hänen tähtensä, vaan Evan tähden. Guy ja minä pohdimme asiaa. Hän halusi antaa itsensä ilmi — hän melkein vaati minua sallimaan sen. Mutta se ei saa tapahtua. Se ei saa joutua Evan tietoon.»
»Mutta, Custer, sinä et saa mennä! Se ei olisi kohtuullista — se ei olisi oikein. En voisi sallia sitä! Tiedän kylliksi vapauttaakseni sinut ja keskiviikkona menen oikeuden istuntoon ja puhun kaikki mitä tiedän.»
»Ei», vastusti mies. »Et saa tehdä niin. Se sotkisi Guyn juttuun.»