Piirikunnan yleinen syyttäjä käsitti, kuinka vähän oli sellaisia todistuksia, joiden nojalla pidätetty olisi voitu tuomita mistään raskaasta rikoksesta, ja olisi mielellään antanut syytöksen raueta. Mutta kieltolain valvojat tahtoivat käyttää hyväkseen sitä seikkaa, että Penningtonin nimi oli yleisesti tunnettu, niittääkseen mainetta, väittäen, että huomattavan perheen jäsenen tuomitsemisella olisi erinomainen siveellinen vaikutus yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Ja heitä tuki joukko naisia, joista useimmat eivät olleet kertaakaan täyttäneet naisen ensimmäistä velvollisuutta valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan ja joilla sen vuoksi oli kovin runsaasti aikaa sotkeutua kaikkiin asioihin, vaikka heidän järkensä eivät jaksaneetkaan niitä käsittää.
On vaikea ymmärtää, miten he johtuivat tällaiseen päätelmään. Samalla tavoin saatettaisiin väittää, että jos paavi voitaisiin todistaa taskuvarkaaksi, olisi sillä suunnattoman laaja vaikutus maailman siveelliseen uudistamiseen.
Olkoonpa sen laita miten tahansa, näiden vanhurskaiden työ ei ollut hedelmätöntä, sillä lokakuun 12 päivänä harkitsi valamiehistö Custerin syylliseksi ja hänet tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi lääninvankilaan siitä, että hänellä oli ollut hallussaan varastettua wiskyä useiden satojen dollarien arvosta. Custeria se ei hämmästyttänyt eikä lamauttanut. Hänen ainoana huolenaan olivat omaistensa tunteet, eivätkä nämä — joita oikeuden istunnossa edusti hänen isänsä — näyttäneet suinkaan rusentuneilta, sillä eversti luotti järkkymättä poikansa viattomuuteen.
Eva, joka oli jäänyt kotiin äitinsä seuraksi, kärsi pahemmin kuin muut, mutta hänen tunteensa olivat pikemmin oikeuden loukkauksen nostattamaa harmia kuin häpeätä. Shannon oli painostunut, aiheettomasti pitäen itseään vastuunalaisena Custerin kärsimästä vääryydestä ja harmitellen sitä, että olosuhteet olivat estäneet hänet pelastamasta Penningtoneja saamasta tahraa kilpeensä, ja hänen kävi yhä vaikeammaksi jatkaa läheistä seurustelua näiden rakkaiden ystäviensä kanssa.
Hän kätki sydämeensä tiedon ja todistukset Custerin syyttömyydestä ja piti sen vuoksi itseään pettäjänä. Sen johdosta hän yhä enemmän alkoi vieroa heidän seuraansa, esittäen milloin mitäkin tekosyitä.
Kykenemättä selittämään, mistä hänen käyttäytymisensä muuttuminen johtui, piti Eva alakuloisuuden hetkellä sen syynä Custerin vankeuden tuottamaa häpeää.
»Häntä hävettää seurustella sellaisessa perheessä, jonka jäsen on — vankilanasukas!» hän huudahti.
»Minä en usko, että asia on sinnepäinkään», vastasi eversti. »Shannonilla on liian paljon järkeä ajatellakseen niin, ja hän on liian rehellinen ja vilpitön. Se on joutavaa hölynpölyä!»
»Olen varma siitä, että hänen tunteensa eivät ole sellaiset», sanoi rouva Pennington. »Hän on väittänyt Custeria viattomaksi ihan yhtä jyrkästi kuin kukaan meistä.»
»Yhtä hyvin voisit arvella samaa Guysta», huomautti eversti. »Hän on tuskin pistäytynytkään täällä Custerin vangitsemisen jälkeen.»