Sivuuttaessaan Linkkuveitsi-cañonin suun hän vilkaisi cañonia pitkin K.K.S:n leirille päin, mutta ei nähnyt valoja, sillä puut estivät leirin näkymästä pääcañonista käsin. Lähestyessään El Camino Largoa hän huomasi, että kaikki oli pimeätä. Ei ollut merkkiäkään keinotekoisesta valaistuksesta, jota hän kuvitteli käytettävän öisiä kuvia otettaessa, eikä myöskään mikään osoittanut, että näyttelijöitä oli saapuvilla.
Hän jatkoi kuitenkin matkaansa, kunnes hän pian erotti ison sykomorin juurelle pysähtyneen auton ääriviivat. Autosta astui mies ja tervehti häntä.
»Tekö se olette, neiti Pennington?» hän tiedusti.
»Niin», vastasi tyttö. »Ettekö aiokaan näytellä tänä iltana?»
»Olen parhaillani odottamassa toisia. Ettekö suvaitse laskeutua satulasta?»
Evan hypähdettyä maahan talutti Crumb hevosen autonsa luokse, sitoen sen auton taakse kiinnitettyyn varakumiin, ja palasi sitten tytön luokse. Heidän puhellessaan hän taitavasti käänsi keskustelun maineen ja onnen mahdollisuuksiin, joita elävätkuvat tarjosivat kauniille ja lahjakkaalle tytölle.
Pitkä harjoitus oli tehnyt Wilson Crumbin mestariksi punomaan kehnoja juoniaan. Tavallisesti hän menetteli hyvin hitaasti, tuumien etteivät viikot tai kuukaudetkaan olleet menneet hukkaan, jos tuloksena oli hänen halujensa täyttyminen. Mutta hän oivalsi, että hänen oli tässä tapauksessa toimittava ripeästi. Hänen oli vallattava tyttö rynnäköllä tahi luovuttava koko yrityksestä.
Eva oli niin kokematon ja viaton, ettei hän miehen puhelun nojalla arvannut hänen aikeitaan, vaikka ne olisivat olleet päivänselvät jokaisesta paremmin maailmaan perehtyneestä henkilöstä. Ja kun hän ei karkottanut Crumbia luotaan, luuli tämä, ettei hän tahtonutkaan torjua hänen lähentelyään. Vasta sitten, kun mies tarttui häneen käsiksi ja koetti suudella häntä, hän heräsi käsittämään, kuinka vaaralliseen asemaan hänen lapsellinen herkkäuskoisuutensa oli hänet saattanut.
Hänellä oli raippa kädessään, ja hän oli Pennington. Mitäpä siitä, että hän olikin vain hento tyttö? Häntä elähdyttivät Penningtonien kunniantunto ja rohkeus.
»Kuinka uskallatte?» hän huusi koettaen kiskoutua irti.