Custer ei aavistanut, minkä tähden hänen isänsä oli iloissaan.
»Oletko lähdössä ratsastamaan?» hän tiedusti.
»Olen.»
»Olen valmis tulemaan mukaan silmänräpäyksessä. Minun on vain hiukan peseydyttävä.»
Muutamia minuutteja myöhemmin hän liittyi toisten seuraan tallien luona. Väkijuoman vaikutus oli tyyten haihtunut. Hän näytti jälleen samanlaiselta kuin tavallisesti eikä lainkaan mieheltä, jonka tunnolla olisi äsken tehty murha. Hän oli hyvillään nähdessään Shannonin ja puristi tytön kättä mennessään hänen ratsunsa ohitse omansa luokse.
Niinä muutamina minuutteina, jotka hän oli ollut valveilla isän herätettyä hänet, hän oli muistellut edellisen päivän tapahtumia, ja uskollisena rakastamalleen tytölle hän oli vakuuttanut itselleen, ettei hänellä ollut mitään surtavaa. Mitä Shannonin ja Crumbin välillä lieneekin ollut, Shannon kyllä selittäisi kaikki. Vain se, että Eva oli tullut keskeyttämään, oli estänyt hänet saamasta tietää kaikkea edellisenä päivänä.
He olivat nousseet satulaan ja lähteneet liikkeelle, kun eversti ohjasi ratsunsa Custerin vierelle.
»Shannon teki äsken kaamean löydön Sykomori-cañonissa», hän ilmoitti ja pysähtyi.
»Kaamean löydön!» kertasi nuori mies. »Minkä sitten?»
»Wilson Crumb on murhattu. Shannon löysi hänen ruumiinsa.»