»Hitto vie!» äännähti Custer. »Kenen luulet sen tehneen?»
Sitten hänelle aivan äkkiä nousi sydän kurkkuun, kun hänen mieleensä välähti, että vain yhdellä henkilöllä oli syytä surmata Wilson Crumb. Hän ei rohjennut katsoa Shannoniin pitkään aikaan.
Heidän edettyään vain satakunnan metriä Custer seisautii Apachen ja laskeutui ratsailta.
»Niin arvelinkin», hän virkkoi katsoessaan hevosen oikeata etujalkaa. »Tuo kenkä on taaskin irtaantunut. Sen on täytynyt pudota aitaukseen, sillä se oli kiinni, kun vein Apachen sinne eilenillalla. Menkää te toiset edellä! Minä palaan satuloimaan Baldyn.»
Tallimies oli vielä hevosten luona ja auttoi häntä.
»Kenkä oli uusi», sanoi Custer. »Silmäilkää sitä aitauksesta ja pilttuusta; ehkä se löytyy. Voitte naulata sen jälleen kiinni.»
Sitten hän käänsi Baldyn tielle ja lähti ratsastamaan lyhyttä laukkaa toisten jälkeen.
Ennen kuin seurue palasi ratsastusretkeltään, saapui Ganadon kylästä tutkintotuomarin apulainen, mennen ottamaan haltuunsa Crumbin ruumiin ja tarkastamaan rikoksen näyttämöä.
Eva oli vielä makuulla, kun Penningtonit kutsuttiin aamiaiselle. Toiset tiukkasivat Shannonia jäämään, ja he kaikki neljä astelivat holvikäytävää myöten Evan huoneen ohi.
»Taidanpa pistäytyä herättämässä hänet», tuumi rouva Pennington. »Hän ei mielellään nuku näin kauan.»