»Ehkä tunteja, kenties vain minuutteja», oli vastaus. »Mutta häntä hoidetaan oivallisesti. Ei kukaan voisi tehdä hänen hyväkseen enempää kuin tohtori Baldwin.»
Custerin kutsumat sairaanhoitajattaret olivat tällä välin saapuneet, ja poistuessaan vei tohtori Carruthers oman hoitajattarensa muassaan.
Iltapäivällä saapui Los Angelesista tutkijaviranomaisia ja piirikunnan etsiviä. Crumbin ruumis virui yhäti entisellä paikallaan erään ganadolaisen poliisikonstaapelin vartioimana. Sen ympärille oli keräytynyt näyttelijäseurueen jäseniä, kyläläisiä ja lähiseudun maanviljelijöitä, sillä tieto murhasta oli levinnyt nopeasti ympäristöön, näennäisesti yhtä salaperäisesti kuin uutiset yleensä kulkevat maaseudulla. Tungoksessa oli myöskin Slick Allen, joka oli palannut laaksoon päästyään vapaaksi vankilasta.
Osittain menestyksellisesti oli koetettu estää väkijoukkoa polkemasta maata ruumiin lähimmässä ympäristössä, mutta suppean piirin ulkopuolella olivat kaikki murhaajan mahdollisesti jättämät, vihjauksiksi kelpaavat jäljet sotketut kauan ennen kuin viranomaiset saapuivat Los Angelesista.
Kun vainaja vihdoin nostettiin maasta Los Angelesista tuotuihin ruumisvaunuihin, otti eräs etsivistä tieltä hevosenkengän, joka oli ollut kuolleen alla. Näöstä päättäen se oli ilmeisesti ihan äskettäin vielä ollut hevosen jalassa ja oli väkisin kiskottu irti.
Etsivän tarkastaessa kenkää tunkeutui väkijoukosta useita henkilöjä esiin katsomaan sitä. Heidän joukossaan oli Allen.
»Tuo on lähtenyt nuoren Penningtonin hevosen jalasta», hän huomautti.
»Mistä sen tiedätte?» kysäisi etsivä.
»Olin työssä Penningtoneilla — hoidin ratsuhevosia. Tämä nuoren Penningtonin hevonen polkee jalkaansa. Se oli kengitettävä erikoiseen tapaan, ettei se saisi irti kenkää etukaviostaan. Tuntisin sen kengän miljoonien seasta. Jollei jälkiä ole kokonaan tallattu, voin erottaa, onko se hevonen ollut täällä vai eikö.»
Hän kumartui tarkastamaan maata läheltä sitä kohtaa, missä ruumis oli virunut.