»Kas tuossa!» hän huudahti, osoittaen tietä. »Tuossa on sen takajalan jälki. Katsokaa, kuinka tuon kengän kärki on tasattu! Se on Apachen jälki, se on varma!»

Etsivän mielenkiinto oli virinnyt. Hän silmäili jälkiä tarkkaan ja etsi toisia, mutta ei löytänyt.

»Näyttää siltä kuin olisi tätä paikkaa lakaistu luudalla», hän huomautti. »Tässä ei näy juuri mitään.»

Eräs näppyläkasvoinen nuori mies puhkesi puhumaan.

»Täällä oli tänä aamuna muuan henkilö lakaisemassa maata. Noin kello viisi näin tytön, joka laahasi oksaa jälessään ja lakaisi sillä tietä takanaan.»

»Tunsitteko hänet?» tiedusti etsivä.

»En — en ole nähnyt häntä koskaan ennen.»

»Tuntisitteko hänet, jos näkisitte hänet jälleen?»

»Varmasti tuntisin hänet! Hän oli kaunis. Ja tuntisin myöskin hänen ratsunsa.»

XXXV.