»Onko teidän vietävä meidät mukaanne nyt. Ettekö voi odottaa — kunnes — sisareni on kuoleman kielissä. Eikö voitaisi järjestää niin, että saisin olla pidätettynä täällä, niin kauan kuin hän elää?»
Viranomainen pudisti päätänsä.
»Minulla omasta puolestani ei olisi mitään sitä vastaan», hän sanoi, »mutta minulla ei ole valtaa sallia teidän jäädä tänne. Mutta soitan päämajaan ja otan selkoa, voinko tehdä mitään. Missä on puhelin?»
Pennington neuvoi sen hänelle.
»Te molemmat olette täällä miesteni luona, sillä aikaa kun minä käyn soittamassa.»
Hän oli poissa noin neljännestunnin. Palattuaan hän pudisti päätään.
»Se ei käy päinsä», hän selitti. »Minun on vietävä teidät molemmat heti mukaani.»
»Saanko käydä sisareni huoneessa katsomassa häntä vielä kerran, ennen kuin lähden?» pyysi Custer.
»Kyllä», myönsi viranomainen, mutta kun Custer kääntyi Evan huoneeseen päin, seurasi hän mukana.
Tohtori Baldwin ja toinen sairaanhoitajatar olivat huoneessa. Nuori Pennington seisahtui vuoteen viereen katselemaan kalpeita kasvoja ja pielukselle valahtaneita kiharoita. Hän ei saattanut huomata vähäisintäkään elonmerkkiä, mutta hänelle ilmoitettiin, että Eva vielä eli. Hän polvistui suutelemaan tyttöä ja kääntyi sitten pois. Hän koetti sanoa jäähyväiset sisarelleen, mutta hänen äänensä särkyi, ja hän poistui hätäisesti huoneesta.