Hän astui huoneeseen ja sulki oven jälkeensä. Sitten hän otti taskustaan pienen paperipalasen; se oli käännetty noin viiden senttimetrin pituiseksi ja noin puolitoista senttimetriä leveäksi kääröksi, jonka toinen pää oli taitavasti pujotettu toisen laskoksiin kiinnikkeeksi. Hän avasi sen, ja näkyviin tuli valkoista jauhetta, jonka pienen pienet kiteet välkkyivät sähkölamppujen valossa.
»Se näyttää ihan lumelta», huomautti Gaza.
»Niin tosiaankin», vastasi mies hymyillen heikosti. »Lunta se onkin.
Katsokaas, näytän teille miten sitä nautitaan.»
Hän jakoi jauheen kahtia, otti toisen puolen kämmenelleen ja nuuhkasi sen sieraimiinsa.
»Kas näin!» hän huudahti. »Niin se käy — se saa teidät tuntemaan itsenne uudeksi naiseksi.»
»Mutta mitä se oikein on?» tiedusti tyttö. »Eikö se vahingoita minua?»
»Se saa teidät tuntemaan itsenne voimaolennoksi. Koettakaahan!»
Tyttö koetti ja se sai hänet »tuntemaan itsensä voimaolennoksi.» Enää hän ei ollut väsynyt, vaan suloisen virkeä.
»Milloin tahansa sitä tarvitsette, ilmoittakaa minulle!» kehoitti Crumb poistuessaan huoneesta. »Minulla on sitä tavallisesti jonkun verran käsillä.»
»Mutta haluaisin tietää, mitä se on», tiukkasi Gaza.