»No niin, Ev», sanoi poika, »taidanpa lähteä liikkeelle.»
»Näin aikaisin?» kummasteli tyttö.
»Ymmärräthän, että minun on oltava uuttera, jos minun on mieli hankkia pienen pienen huvilamme hinta», selitti Guy. »Kun nyt olemme kihloissa, voisit suudella minua hyväksi yöksi — eikö niin?»
»Emme ole kihloissa, enkä suutele sinua hyväksi yöksi enkä miksikään muuksi hyväksi. En pidä siitä, että ihmiset suutelevat ennen avioliittoa.»
»Miksi sitten aina olet niin silmittömästi ihastunut niihin hurmaaviin suuteloihin, joita Antonio Moreno tai Milton Sills tai joku muu sankari-parka antaa sankarittarelle viimeisen jakson lopussa?» tiedusti poika.
»No, sehän on eri asia», intti Eva. »Ovathan he joka tapauksessa juuri menemäisillään naimisiin. Kun me olemme menemäisillämme avioliittoon, sallin sinun suudella itseäni — kerran viikossa, ehkä.»
»Kiitos!» huudahti Guy.
Hetkisen kuluttua hän keikautti itsensä satulaan, heilautti kättään ja lähti lyhyttä laukkaa cañonia ylöspäin.
»Mitä ihmettä varten hän menee ylöspäin?» tuumi tyttö mielessään? »Eihän hän voi ansaita rahaa tuolla kummuilla. Hänen olisi pitänyt ratsastaa suoraa päätä kotiin kirjoituskoneensa ääreen!»