»Ettehän tiedä, mitä olette tehnyt», vastasi Allen virnistäen. »Kukkuloilla on kätkössä tuhat laatikkoa takavarikoitua wiskyä, ja te olette suunnitellut koko jutun tähän saakka. Kenties ette lainkaan ollut mukana, kun se varastettiin hallituksen säilytysvarastosta New Yorkista. Mutta teidän on täytynyt olla siitä kaikesta selvillä, ja juuri te palkkasitte minut ja muut kolme kuljettamaan ne salaapäin laivasta kukkuloille.»
Evans tuijotti mieheen silmät levällään ällistyksestä.
»Miten voitte väittää sellaista?» hän kysyi pilkallisesti.
»Meitä on neljä valmiina vannomaan, että asianlaita on niin», selitti Allen. »Entä kuinka monta voitte te saada vannomaan, ettette ole sitä tehnyt?»
»Mutta sehän on katala, tekaistu juttu!» kivahti Evans.
»Niin varmasti onkin», myönsi Allen. »Emmekä me siihen turvaudukaan, jos käyttäydytte kunnollisesti.»
Evans silmäili miestä pitkän aikaa kasvoillaan salaamaton inhon ja halveksimisen ilme.
»Enpä taidakaan niin kovin kipeästi tarvita kahtatoistatuhatta dollaria, Allen», virkkoi hän vihdoin. »Peruutamme koko puheen minuun nähden. Olen irti koko jutusta tästä hetkestä lähtien. Hyvästi!»
Hän käänsi hevosensa ratsastaakseen pois.
»Malttakaas, nuori mies!» käski Allen. »Ei niin hätäisesti! Saatatte luulla olevanne erossa tästä asiasta, mutta ette ole. Me tarvitsemme teitä, ja lisäksi, te tiedätte hiton paljon liikaa, mikä ei ole teille terveellistä. Teidän on hoidettava tämä homma. Meillä on eräs toinen puuha, joka tuottaa enemmän kuin väkijuomat konsanaan, ja sen kauppaaminen on helpompaa. Tiedämme, mihin sen voimme sijoittaa. Mutta väkevää emme saa myydyksi niin helposti kuin te, ja siksi te sen myytte.»