»Kyllä», vastasi Evans. »Siinä kaikki siis.» Hän kääntyi ratsastamaan takaisin rancholle.
Allen jatkoi matkaansa kukkuloille, mutta pian hänen huomionsa taaskin kiintyi kavioiden kapseeseen. Hän vilkaisi vasemmalle ja näki ratsastajan lähestyvän häntä laitumelta käsin. Hän tunsi heti sekä hevosen että miehen, mutta ratsasti jurona eteenpäin.
Pennington ohjasi ratsunsa sen aidan toiselle puolelle, jonka vierustaa
Allenin noudattama tie kulki.
»Mitä tekemistä teillä on täällä, Allen?» hän kysyi jotakuinkin ystävällisesti.
»Hoidan omat asiani, ja niin olisi teidänkin paras tehdä», tokaisi entinen tallimies.
»Teillä ei enää ole mitään asioita täällä Ganadossa», sanoi Pennington.
»Teidän on laittauduttava tiehenne maatilaltamme.»
»Sitäpä en, lempo soikoon, teekään!» huusi Allen.
Samassa hän liikautti nopeasti oikeata kättään, mutta Pennington oli vieläkin vikkelämpi.
»Tuollainen ei vetele täällä, Allen», virkkoi nuorempi mies, tähdäten toista viisiviidettäkaliiberisella revolverilla. »Kääntykää ympäri ja suoriutukaa pois alueeltamme älkääkä enää palatko! En halua joutua selkkauksiin teidän tähtenne.»
Mitään hiiskumatta pyöräytti Allen hevosensa ympäri ja ratsasti cañonia alaspäin. Mutta hänen sydämessään raivosi murhanhimo. Pennington tarkkaili häntä, kunnes hän oli ehtinyt revolverin kantomatkan ulkopuolelle. Sitten hänkin kääntyi ja palasi Grace Evansin luokse.