»Mikä sinun on?» kysyi tyttö. »Oletko huolissasi Allenin tähden?»
»En juuri», vastasi Crumb. »Lähetän hänet pois taaskin.»
»Tällä kertaa hänestä ei ole helppo selviytyä», huomautti Gaza, »jos käsitin oikein hänen sanansa, kun tänään puhelimme. En ymmärrä, mihin olet pannut kaikki rahat, Wilson.»
»Olet saanut osasi, eikö niin?» murahti mies.
»Varmasti kyllä, olen saanut osani», myönsi tyttö, »eikä minua liikuta, mitä olet tehnyt Allenin osuudelle. Mutta sanonpa sinulle, että olet osunut väärään mieheen, jos olet peijannut häntä. En ole kovinkaan hyvä luonteentuntija, mistä on todistuksena se, että alussa luulin sinua ylevämieliseksi herrasmieheksi. Mutta Allen on ilkeä veitikka, se on minusta niin silmäänpistävää, että typerinkin sen näkee.»
»En minä häntä pelkää», kuohahti Crumb
»Et tietystikään», yhtyi tyttö purevasti. »Sinähän oletkin pieni leijonansydäminen Reginald, Wilson — niin juuri oletkin!»
Ovikello soi.
»Siellä hän nyt on», virkkoi tyttö.
Crumb kalpeni.