»Mistä päättelet, että hän on ilkeä mies?» hän tiedusti.
»Katsohan hänen kasvojaan — katso hänen silmiään!» kehoitti Gaza.
»Eivätkö ne ole kovat? Hänen kasvonsa ovat kuin tiilestä hakatut.»
He nousivat pöydästä ja astuivat arkihuoneeseen, kun japanilainen aukaisi ulko-oven. Tulija oli Slick Allen. Crumb riensi tervehtimään häntä ylenpalttisen sydämellisesti.
»Kas vain, veikkonen!» hän huudahti. »Perin hauska tavata. Neiti de Lure kertoi minulle teidän soittaneen tänne. Olen niin sanomattoman hyvilläni!»
Allen nyökkäsi tytölle, heitti hattunsa ovenpielessä olevalle penkille ja astui keskelle lattiaa.
»Ettekö suvaitse istua, herra Allen?» kysyi tyttö.
»Aikani on täpärällä», vastasi vieras, istuutuen tuolille. »Tulin tänne, Crumb, saamaan hieman rahaa.» Hänen kylmät, kalamaiset silmänsä suuntautuivat suoraan Crumbin silmiin. »Tulin saamaan kaikki minulle tulevat rahat, hieman yli kymmenentuhannen dollarin minun laskujeni mukaan.»
»Niin», myönsi Crumb, »niin se suunnilleen on.»
»Enkä tyydykään minkäänlaisiin verukkeihin tällä kertaa», lopetti Allen vaatimuksensa.
»Verukkeihin!» äänsi Crumb loukkaantuneena. »Kuka on tehnyt verukkeita?»