»Kyllä teen sen; olen mielelläni avuksi», suostui Allen. »Mutta miten tunnen hänet?»
»Hän seisoo siellä paikallaan, ja te menette hänen luokseen kysymään kelloa. Jos hän ilmoittaa teille ajan ja sitten kysyy, voitteko vaihtaa viitosen, niin tiedätte, että hän on oikea mies. Sitten ojennatte hänelle nämä kaksi dollarin seteliä ja yhden viisikymmensenttisen, ja hän antaa teille viiden dollarin setelin. Muuta siinä ei olekaan. Näiden setelien sisään käärin M-nipun. Voitte pistää minulle viitosen, kun näen teidät maanantaiaamuna.»
»Antakaa mytty tänne!» kehoitti Allen.
Tyttö oli noussut ja otti ylleen vaippansa ja hattunsa. »Minne aiot — kotiinko näin aikaisin?» tiedusti Crumb.
»Niin», vastasi Gaza. »Minua väsyttää, ja minun on kirjoitettava kirje.»
»Luulin teidän asuvan täällä», sanoi Allen.
»Olen täällä melkein kaiket päivät, mutta yöksi menen kotiin», selitti tyttö.
Slick Allen oli miettivän ja ymmällä olevan näköinen poistuessaan huvilasta.
»Onko meillä sama matka?» hän kysyi tytöltä heidän saavuttuaan katukäytävälle.
»Ei», vastasi Gaza. »Menen päinvastaiseen suuntaan. Hyvää yötä!»