»Hyvää yötä!» toivotti Allen ja kääntyi Hollywood-puistokadulle päin.
Huvilassa riensi Crumb puhelimeen ja soitti keskiöön.
»Yhdistäkää minut Hollywoodin lähellä olevalle Cuyhengan poliisiasemalle!» hän pyysi. »En ehtinyt katsoa numeroa. Nopeasti — asia on tärkeä!»
Oli hetkisen hiljaista, ja sitten hän jatkoi:
»Halloo! Missä on? Kuulkaahan? Jos haluatte siepata trokarin, jolla on huumausaineita muassaan — parhaillaan tyrkyttämässä tavaraansa — niin lähettäkää etsivä Hollywoodin rohdoskaupan takapuolelle ja käskekää hänen odottaa siellä, kunnes hänen luokseen tulee muuan mies kysymään kelloa. Sitten on etsivän ilmoitettava aika ja sanottava: ’Voitteko vaihtaa viitosen?’ Se on merkki, jonka jälkeen kaupustelija sujauttaa hänelle pariin dollarinseteliin käärityn nipun morfiinia. Jollette lähetä pölkkypäätä, tietää hän, mitä hänen on sitten tehtävä — ja teidän olisi paras toimittaa hänet sinne kiireisesti. Mitä? Ei — vain ystävä — vain ystävä.»
Wilson Crumb ripusti kuulotorven koukkuun. Hänen kasvonsa vääntyivät virnistykseen, kun hän käänsi selkänsä puhelimelle.
»Se on kovin ilkeästi, Allen», hän jupisi, »mutta pelkäänpä, ettet saavu pankkiin kello puoliyksitoista maanantaiaamuna!»
XII.
Kun Gaza de Lure astui asuntoonsa, riensi hänen emäntänsä hätäisesti hänen luokseen arkihuoneesta.
»Tekö se olette, neiti Burke?» hän kysyi. »Tässä on sähkösanoma, joka saapui muutamia minuutteja sitten. Toivottavasti ei siinä ole ikäviä uutisia.»