»Tulen takaisin muutamien minuuttien kuluttua», hän huusi emännälle. »Minun on järjestettävä eräitä asioita muutaman ystäväni kanssa vielä tänä iltana.»
Hän käveli suoraa päätä Vista del Pason varrella olevaan huvilaan. Crumb hämmästyi ja hätkähti aika lailla kuullessaan hänen avaimensa kiertyvän lukossa. Miehen mieleen välähti äkkiä, että Allen palasi, ja hän kävi kalmankalpeaksi. Nähdessään, kuka tulija oli, hän oli yhtä kummastunut, sillä tyttö ei ollut milloinkaan tullut takaisin poistuttuaan yöksi.
»Hyväinen aika!» hän huudahti. »Kas vain, kuka saapui!»
Tyttö ei vastannut hänen hymyilyynsä.
»Kotona oli minua odottamassa sähkösanoma», hän ilmoitti, »jonka johdosta minun on matkustettava pois muutamiksi päiviksi. Tulin kertomaan siitä ja saamaan vähän lunta siksi ajaksi, kunnes palaan. Siellä, minne menen, ei luullakseni sitä ole.»
Crumb silmäili häntä, siristäen silmiään epäluuloisesti.
»Sinä aiot jättää minut!» hän huusi syyttävästi. »Juuri senvuoksi lähdit täältä Allekin seurassa! Mutta niin helposti et pääse. En laske sinua. Kuuletko? En päästä sinua ikinä!»
»Älä ole hupsu, Wilson!» vastasi tyttö. »Äitini on sairas, ja minua kutsuttiin sinne.»
»Äitisi? Et koskaan ole maininnut, että sinulla on äiti.»
»Mutta minulla on, vaikka en tahdokaan puhua hänestä sinulle. Hän tarvitsee minua, ja minä menen.»