»Oletpa totisesti avopuheinen», virkkoi hän.
Tyttö kohautti olkapäitään, osoittaen välinpitämättömyyttään, ja siirtyi ovelle päin.
»En saa sinusta selvää, Gaza», valitti mies. »Joskus olen uskonut sinun rakastavan minua, ja Luoja tietää, että minä rakastan sinua! Sinä olet ainoa nainen, jota milloinkaan olen todella rakastanut. Vuosi sitten olisit luullakseni ollut valmis avioliittoon kanssani, mutta nyt et enää edes salli minun suudella itseäsi. Joskus epäilen, että sinulla on joku toinen. Jos luulisin sinun rakastavan jotakuta toista miestä, niin minä — minä —»
»Ei, et sinä. Aioit sanoa, että surmaisit minut, mutta sitä et tekisi. Sinulla ei ole sisua edes niin paljoa kuin kaniinilla. Ei sinun tarvitse olla huolissasi — toista miestä ei ole eikä ikinä tulekaan. Opittuani tuntemaan sinut, en voisi enää milloinkaan kunnioittaa ainoatakaan miestä, saatikka sitten rakastaa. Te olette kaikki samanlaisia — katalia! Ja sanonpa sinulle jotakin — en ole koskaan rakastanut sinua. Aluksi pidin sinusta, ennen kuin sain tietää, minkä kauhean konnantyön olit minulle tehnyt. Olisin ollut valmis menemään kanssasi avioliittoon ja olisinkin ollut hyvä vaimo — tiedät sen. Toivoisin voivani uskoa, että rakastat minua. En tiedä, mikä saattaisi tuottaa minulle enemmän nautintoa, Wilson, kuin se tieto, että sinä rakastat minua mielipuolisesti. Mutta luonnollisestikaan sinä et kykene rakastamaan hurjasti ketään etkä mitään paitsi itseäsi.»
»Mutta minä rakastan sinua, Gaza», väitti mies vakavasti. »Rakastan sinua, niin että mieluummin kuolisin kuin eläisin ilman sinua.»
Tyttö kallisti päätään sivulle ja silmäili häntä ilkamoiden.
»Toivon, että asianlaita on niin, sillä siinä tapauksessa voin jossakin määrin kostaa sinulle niistä kärsimyksistä, jotka sinä olet minulle aiheuttanut. Voin olla läheisyydessäsi, joten et koskaan pääse unohtamaan minua etkä sitä, että kaipaat minua, mutta et voi milloinkaan saada minua omaksesi. Sinä näet minut joka päivä ja saat joka päivä kärsiä turhaan katuessasi, että menetit onnen, joka olisi saattanut tulla osaksesi, jos olisit ollut säädyllinen, kunniallinen mies. Mutta sinä et ole säädyllinen, sinä et ole kunniallinen, sinä et ole edes mies!»
Crumb koetti nauraa pilkallisesti, mutta tyttö näki punan hitaasti hiipivän hänen kasvoilleen ja tiesi osanneensa loukata.
»Toivottavasti olet paremmalla tuulella palatessasi äitisi luota», sanoi Crumb. »Viime aikoina et ole ollut kovinkaan hauska seuratoveri… Mutta mihin muuten mainitsitkaan meneväsi?»
»En ole maininnut sitä», vastasi Gaza.