»Ei, minä sitä en tehnyt», torjui Crumb, »vaikka se lieneekin tehty minun puhelimellani. Kerron teille, mitä siitä tiedän. Ovelleni pysähtyi auto vähän aikaa päivällisen jälkeen, ja siitä tuli mies sisälle. Hän oli outo. Hän kysyi, oliko minulla puhelin, ja pyysi saada käyttää sitä. Hänen oli muka ilmoitettava tärkeä ja salainen tieto vaimolleen. Hän korosti sanaa ’salainen’, enkä minä voinut muuta kuin vetäytyä toiseen huoneeseen, kunnes hän oli suorittanut asiansa. Hän puheli vain minuutin tahi pari ja kutsui sitten minua, haluten maksaa minulle puhelimen käyttämisestä. En kuullut puhelua, mutta se kai selittää asian. Olen ensi kerralla varovampi, kun joku outo henkilö haluaa käyttää puhelintani.»
»Se olisi suotavaa», sanoi kersantti kuivakiskoisesti. »Tuntisitteko hänet, jos näkisitte hänet uudelleen?»
»Varmasti tuntisin», vakuutti Crumb.
Vieraat nousivat lähteäkseen.
»Teillä on täällä pieni, oma asunto», huomautti heistä toinen, katsahtaen ympärilleen.
»Niin», vastasi Crumb, »se on varsin mukava. Ettekö suvaitsisi katsella sitä?»
»Emme», virkkoi poliisiupseeri. »Emme nyt — kenties joskus toiste.»
Crumb virnisti suljettuaan oven heidän jälkeensä.
»Olikohan», hän jupisi, »tuo uhkaus vaiko ennustus!»
Viikkoa myöhemmin Slick Allen tuomittiin vuodeksi vankilaan morfiinin hallussapidosta.