»Hyväinen aika, rakas! Eihän tästä ole mitään vaivaa. Vesi kiehuu parhaillaan, ja Hannah on paahtanut vähän leipää. Odotimme vain teitä kysyäksemme, pidättekö vihreästä vaiko mustasta teestä.»
»Vihreästä», sanoi Shannon, mennen keittiöön.
Custer oli seurannut häntä ja nojasi ovenpieleen.
»Tässä on Hannah, neiti Burke», esitteli rouva Pennington.
»Hauska tutustua teihin, Hannah», sanoi tyttö. »Toivottavasti en tuota teille hirveästi vastusta.»
»Hannah on tyyni kuin kallio», pisti nuori mies väliin. »Saatte tehdä hämminkiä keittiössä niin paljon kuin haluatte, mutta hän ei kiukustu koskaan.»
»Sen uskon varmasti», vakuutti Shannon. »Mutta sellaiset ihmiset, jotka myöhästyvät aterioilta, ovat vastuksiksi, ja lupaan, etten myöhästy toistamiseen. Äsken nukuin.»
»Muuttanette mieltänne siihen nähden, ettette halua myöhästyä aterioilta, saatuanne tietää, mihin aikaan syömme aamiaista», virkkoi Custer nauraen.
»En muuta — kyllä ehdin ajoissa.»
»Teidän pitää viipyä vuoteessa niin kauan kuin se teitä miellyttää», huomautti rouva Pennington. »Ette saa ajatellakaan nousta samaan aikaan kuin me. Tarvitsette kaiken levon, minkä voitte saada.»