»Hänen majesteettinsa on suvainnut kirjoittaa teille, herraseni», lausui hän, vetäen poveltaan pergamentin. »Ja koska epäilemättä ette osaa lukea, luen teille kuninkaan määräykset.»
»Minä osaan lukea», vastasi Norman of Torn, »kaikki, mitä kuningas osaa kirjoittaa. Jollei», lisäsi hän, »kuningas kirjoita yhtä huonosti kuin hän hallitsee».
Sanansaattaja rypisti äkäisesti otsaansa, kivahtaen:
»Noin alhaisen miekkosen ei sovi puhua niin loukkaavasti armollisesta kuninkaastamme. Jollei hän olisi niin laupias, olisi hän lähettänyt teille hirttosilmukan tuomani sanoman sijasta.»
»Suitset sinun kieleesi, ystäväiseni», vastasi Norman of Torn, »olisivat paremmin paikallaan kuin silmukka minun kaulaani. Mutta tulkaa, katsokaamme, mitä kuningas kirjoittaa ystävälleen Tornin henkipatolle!»
Otettuaan pergamentin sanansaattajalta Norman of Torn luki:
Henrik, Jumalan armosta Englannin Kuningas, Irlannin Herra, Aquilanian
Herttua, Norman of Tornille:
Koska kuuluviimme on tullut, että sinä ahdistelet uskollisia
läänitysmiehiämme ja ryöstelet heidän omaisuuttaan —
Niin Me Kaikkivaltiaan Jumalan meille suoman arvovallan nojalla
käskemme sinua luopumaan rikollisista puuhistasi —
Ja Hänen Majesteettinsa Kuningatar Eleanorin armollisen välityksen johdosta vielä tarjoamme sinulle täydellisen anteeksiannon kaikista entisistä rikoksistasi —