Nyt oli musta taistellessaan epäedullisessa asemassa, sillä se seisoi vain kolmella jalalla, ja sen kaula oli kiskottu vaikeaan ja luonnottomaan asentoon. Sen ponnistukset kävivät yhä heikommiksi. Poika puheli sille taukoamatta rauhallisesti, ja hänen huulillaan väreili hymyn häive. Nyt hän nojasi raskaasti mustan säkään, vetäen hevosta itseensä päin. Hitaasti eläin vaipui taivutetulle polvelleen — vetäytyen taaksepäin, niin että sen oikea etujalka ojentui suoraan eteenpäin. Viimeisellä nykäisyllä nuorukainen sitten kiskaisi sen kyljelleen ja sen kaatuessa solahti itse pitkäkseen sen viereen. Hänen toinen jäntevä kätensä sujahti kiinni nuoraan ihan mustan leuan alta, toinen tarttui kapeaan, suippoon korvaan.
Muutamia minuutteja hevonen rimpuili ja potki vapautuakseen, mutta pää maahan painettuna se oli yhtä voimaton pojan käsissä kuin pikku lapsi olisi ollut. Sitten se äänettömän alistumisen merkiksi vaipui maahan huohottavana ja lopen uupuneena.
»Hyvin tehty!» kehaisi muuan ritareista. »Ei itse Simon de Montfortkaan ole koskaan taltuttanut hevosta säännönmukaisemmin, poika. Kuka olet?»
Silmänräpäyksessä oli poika pystyssä, etsien katseellaan puhujaa. Vapaaksi päästyään hevonenkin ponnahti pystyyn, ja molemmat — kaunis poika ja komea musta — seisoivat paikallaan, katsellen hämmästyneinä kuin villit eläimet vastassaan olevaa vierasta tunkeutujaa.
»Tule, sir Mortimer!» huudahti poika, kääntyi ympäri ja lähti taluttamaan teiskaroivaa, mutta masennettua hevosta linnaa kohti, kadoten rappeutuneesta portista pihalle.
»Hoi, poika!» luikkasi Paul of Merely. »Me emme tee sinulle pahaa — — — kuulehan, tiedustamme vain tietä de Stutevillin linnaan.»
Ritarit kuuntelivat, mutta vastausta ei tullut.
»Lähdetään, hyvät herrat», ehdotti Paul of Merely, »ratsastetaan sisälle ottamaan selkoa, millaisia tolvanoita tässä vanhassa harakanpesässä asuu».
Heidän tullessaan laajalle linnanpihalle, joka oli suurenmoinen jopa rappeutuneessa komeudessaankin, oli heitä vastassa pieni, tuikea vanhus, jonka sävy ei ollut suinkaan ystävällinen hänen kysyessään, mitä vieraat heiltä halusivat.
»Eksyimme tieltämme näillä pirullisilla Derbyn kunnailla, vanhus», vastasi Paul of Merely. »Etsimme sir John de Stutevillin linnaa.»