»Entä kuinkahan vanha olet, poika?» kysyi hän nuorukaiselta.
»En tiedä.»
»Entä nimesi?»
»En ymmärrä tarkoitustanne. Minulla ei ole nimeä. Isä nimittää minua pojakseen, eikä minua koskaan ole kukaan muu puhutellut.»
Tällöin vanhus nousi pöydästä ja poistui huoneesta, selittäen menevänsä noutamaan lisää ruokaa keittiöstä, mutta oven takana hän heti kääntyi ja jäi sen ulkopuolelle kuuntelemaan.
»Poika näyttää noin viisitoistavuotiaalta», huomautti Paul of Merely, hiljentäen äänensä kuiskaukseksi, »ja sen ikäinen on myöskin pienenä kadonnut prinssi Rikhard, jos hän elää. Tämä nuorukainen ei tiedä nimeään eikä ikäänsä, mutta hän on kylliksi prinssi Edwardin näköinen ollakseen hänen kaksoisveljensä.»
»Kuulehan, poika», jatkoi hän ääneen, »avaa ihokkaasi ja näytä meille rintasi vasenta puolta! Siitä näemme oikean vastauksen.»
»Oletteko englantilaisia?» tiedusti poika hievahtamatta noudattamaan kehoitusta.
»Kyllä olemme, hyvä poika», myönsi Beauchamp.
»Sitten mieluummin kuolen kuin tottelen teitä, sillä kaikki englantilaiset ovat sikoja, ja minä inhoan heitä, kuten ranskalaisen herrasmiehen tulee. Minä en paljasta ruumistani sikojen katseltavaksi.»