Noin kolmen kilometrin päässä siitä paikasta, jossa valkea ratsu oli kohdattu, he näkivät niiden viiden palvelijan ruumiit, jotka olivat olleet saattamassa Bertradea Stutevillista.
Hypähdettyään maahan Henry de Montfort tarkasti kaatuneita. Kilvissä ja kypäröissä olevat vaakunat vahvistivat sitä hänessä heti herännyttä pelkoa, että nämä olivat Bertraden turvaksi Stutevillista lähetettyjä miehiä.
Kun hän kumartui vainajain puoleen nähdäkseen, tunsiko hän heistä ketään, heloitti miesten otsasta häntä vastaan tikarinkärjellä piirretty pelätty merkki NT.
»Jumalan kirous kohdatkoon häntä!» kiljaisi de Montfort. »Se on Tornin paholaisen työtä, hyvät herrat», lausui hän seuralaisilleen. »Tulkaa! Emme tarvitse enempää opastusta päämääräämme.» Ja noustuaan jälleen satulaan pieni seurue kannusti ratsujaan takaisin Tornia kohti.
* * * * *
Tullessaan jälleen tajuihinsa Bertrade de Montfort makasi vuoteessa oudossa huoneessa, ja hänen puoleensa oli kumartunut vanha nainen, inhoittava, hampaaton akka, jonka hymy oli ihan kuin torahampaattoman pedon virnistys.
»Kas vain!» kaakotti hän. »Morsian herää. Vakuutinkin mylordille, että de Montfortia tappamaan tarvitaan enemmän kuin kellahdus mutaan. Kas niin, kas niin! Nouse nyt ja pukeudu, sillä komea sulhasesi jaksaa töintuskin hillitä kiihkeätä haluaan sulkea sinut syliinsä. Alhaalla juhlasalissa hän kävelee edestakaisin kauniit kasvonsa punaisina.»
»Kuka olette?» huudahti Bertrade de Montfort pää yhäti sekavana putoamisen vaikutuksesta. »Missä olen?» Sitten: »Oi, mon Dieu!» kun hän muisti iltapäiväiset tapahtumat ja Colfaxin vaakunan kimppuunsa hyökänneen seurueen kiivissä. Heti hän oivalsi, kuinka kauheassa pinteessä hän oli, kuinka äärimmäisen toivottomassa.
Vaikka Peter of Colfax olikin eläimellinen raakimus, oli hän kumminkin läheinen kuninkaan suosikki; ja se seikka, että Bertrade oli kuninkaan sisarentytär, olisi tuskin hänen asialleen eduksi, sillä sille oli enemmän kuin riittävänä vastapainona se, että hän oli Simon de Montfortin, Henrikin pelkäämään ja vihaaman miehen, tytär.
Hän kuuli käytävästä raskaita, läheneviä askelia, ja pian huusi miehenääni oven takaa: