»Olen rikollisen tietämätön», sanoi hän Nadaralle, »sillä olen sysännyt luotani kokonaisen elämäniän mahdollisuudet omistamalla sen hyödyttömän opin kasaamiseen, vaikka olisin voinut hankkia hyödyllisiä, käytännöllisiä tietoja, jotka ovat nostaneet maailman mustasta raakalaisuudesta nykyaikaisen edistyksen valoon — en ainoastaan olisi voinut tehdä sitä, vaan sitäpaitsi jonkun verran lisätä ihmiskunnan kunniaa ja hyvinvointia. Olen kelvoton olento, Nadara — pahempi kuin hyödytön.»
Tyttö kosketti hyväillen hänen voimakasta, ruskeata kättään ja katseli ylpeillen häntä silmiin.
»Minusta olet suorastaan ihmeellinen, Thandar», kehui hän. »Paljain käsin olet tappanut Nagoolan, maailman hirvittävämmän pedon, ja Korth, Lättäjalka ja Isonyrkki viruvat voimiesi rusentamina korppikotkien raadeltavina — yksin sinä olet surmannut heidät kaikki, kolme kammottavaa miestä. Niin, Thandarini on suurin kaikista miehistä.».
Eikä Waldo Emerson jaksanut tukahduttaa voimakasta ylpeyden aaltoa, joka tulvahti hänen mieleensä, kun hänen rakastamansa tyttö luetteli hänen urotöitään. Enää ei hän pitänyt saavutuksiaan »raakana ruumiillisena urhoollisuutena ja kuntona». Entinen Waldo Emerson, jonka ruumiinlämpö oli kohonnut säännöllisesti joka päivä kello kolme iltapuolella, jonka surkean laihaa ruumista yskiminen oli vaivannut alituisesti, ja jonka silmiin oli sekä yöllä että päivällä tullut kauhunilme hänen kuullessaan kuivien lehtien kahinaa, oli kuollut.
Hänen sijallansa oli roteva, verevä mies, ruskeaihoinen ja teräsjänteinen, peloton, itseensäluottava, melkeinpä raaka ylpeänä voimastaan — Thandar, luolamies.
Ne kuukaudet, jotka kuluivat Thandarin johtaessa kansaansa luola-aukkojen täyttämältä kallioseinämältä toiselle etsiessään sopivaa paikkaa pysyvää kylää varten, olivat Nadaran ja kuninkaan onnenaikaa.
Tytön onnea häiritsi hieman se seikka, ettei Thandar vaatinut häntä omakseen. Hän ei vielä oikein jaksanut käsittää heitä erottavia siveyssääntöjä. Thandar koetti selittämistään selittää hänelle, että he kerran palaisivat hänen maailmaansa ja ettei se maailma ottaisi häntä vastaan, jollei heidän liittoaan olisi vahvistettu siellä voimassa olevien säädösten ja menojen mukaisesti.
»Saavatko ne avioliittomenot, joista puhut, sinut rakastamaan minua enemmän?» kysyi Nadara.
Thandar purskahti nauramaan ja otti hänet syliinsä.
»En voisi rakastaa sinua enempää», vastasi hän.