Hän oli osunut sinne vaellellessaan yksiksensä useiden kilometrien päässä niistä väliaikaisista kallioasumuksista, joissa heimo silloin majaili. Maata kaivaessaan hän huomasi mullan meheväksi ja mustaksi. Toisella laidalla kasvoi tukkipuita, ja toisella oli jyrkkiä kallioita pehmeätä kalkkikiveä.
Thandarin suunnitelman mukaan oli kylä rakennettava osittain hirsistä kallioseinämän viereen ja koverrettava asumuksien taakse lisäkammioita sikäli kuin kukin perhe tarvitsi.
Luolat yksinkin olisivat tarjonneet kylliksi suojaa, mutta Waldo toivoi pakottamalla kansansa rakentamaan osan majoista hirsistä saavansa kussakin perheessä herätetyksi jonkunlaista omistajantunnetta ja ylpeyttä mieskohtaisesta omaisuudesta, joten heidän ei enää olisi yhtä helppo luopua majapaikoistaan kuin ennen, jolloin heidän oli tarvinnut vain siirtyä jollekin toiselle kalliolle löytääkseen ihan yhtä mukavia luolia kuin ne olivat, jotka he olivat niin kevein mielin hylänneet.
Toisin sanoen hän toivoi voivansa antaa heille sanan, jota heidän sanastossaan ei ollut siihen saakka ollut — sanan »koti».
Olisiko se onnistunut vai eikö, sitä emme saa koskaan tietää, sillä viimeisellä hetkellä astui väliin kohtalo, pyyhkäisten yhdellä vedolla pois hänen kaikki suunnitelmansa ja pyrkimyksensä.
Hänen palatessaan sinä iltana kansansa pariin, uhkuen toiveittensa virittämää innostusta, hiipi tanakka, karvainen olento varovasti hänen jälessään. Kun Thandar ilmestyi lähelle sitä kallioseinämää ulottuvasta pensaikosta, johon väliaikainen leiri oli sijoitettu, juoksi odottamassa ollut Nadara häntä vastaan.
Thandarin jälessä hiipivä hahmo seisahtui pensaikon laitaan. Kun hänen lähekkäin olevien silmiensä katse osui tyttöön, värähtelivät hänen veltot huulensa nopeasta hengityksestä, ja hänen punaiset luomensa painuivat puolittain umpeen, tehden hänet kavalan ja himokkaan näköiseksi.
Muutamia minuutteja hän tarkkaili miestä ja neitoa, kun he verkkaisesti astelivat kalliolle edellisen käsivarsi toisen ruskeiden hartioitten ympärillä. Sitten hän kääntyi ja häipyi takanaan olevien sekavien oksien sekaan.
Sinä iltana Thandar kokosi heimon jäsenet ympärilleen kallion juurelle. He istuivat komean nuotion ympärillä, sillä aikaa kun Thandar, heidän kuninkaansa, pienimpiä yksityiskohtia myöten selosti heille tulevaisuutta, jonka hän oli heitä varten suunnitellut.
Jotkut vanhukset ravistelivat päätään, sillä tämä oli ennenkuulumatonta ja poikkesi heidän totutusta elämänjärjestyksestään, eivätkä he hevillä mielineet alistua muutokseen, siitä ehkä koituvista eduista huolimatta.