Mutta suurin osa kansaa riemastui kuullessansa esityksen mukavista ja pysyvistä asumuksista, vaikka Thandar arvelikin heidän etukäteen iloitsevan lapsellisen kiihkoisina ajatellessaan saavansa jotakin uutta ja entisestä poikkeavaa. Oli kokonaan toinen kysymys, kestäisikö heidän innostuksensa, kun he joutuisivat tekemään lisätyötä, jota uusi elämä varmasti vaatisi.
Niinpä Thandar laati uudet lait, joiden oli siitä alkaen oltava hänen kansansa ohjenuorana. Miesten oli valmistettava kaikki tarve-esineet ja aseet, sillä hän oli jo opettanut heidät käyttämään jousta ja nuolia sekä keihästä. Naisten oli pidettävä kaikki teräaseet terävinä. Miesten oli kaadettava tukit ja rakennettava talot — naisten valmistettava vaatteukset, keitettävä ja paistettava ruoka sekä pidettävä talot järjestyksessä.
Miesten oli muokattava maa, naisten kylvettävä siemenet ja hoidettava kasvava vilja, joka sitten myöhemmin oli kaikkien korjattava yhdessä.
Metsästäminen ja taisteleminen olivat miesten velvollisuus, mutta taisteleminen oli rajoitettava heimon vihollisiin. Mies, joka tappoi jonkun muun heimonsa jäsenen muutoin kuin puolustaessaan kotiansa tai itseänsä, oli surmattava.
Hän laati muitakin lakeja — hyviä lakeja — joita nämäkin kehittymättömät ihmiset pitivät hyvinä. Vasta hyvin myöhällä ryömi viimeinen heistä epämukavaan luolaansa, uneksimaan ilmavista, metsän puista rakennetuista huoneista, hyvästä ravinnosta, jota riitti yllin kyllin yhtä hyvin ennen sadeaikaa kuin sen jälkeenkin, turvallisuudesta »ilkeiden miesten» säännöllisesti toistuvien hyökkäysten varalta.
Thandar ja Nadara poistuivat viimeiseksi. Istuen kapealla kielekkeellä Nadaran luolan edustalla kuutamon valaistessa heidän alastomia, välkkyviä olkapäitään he yhdessä keskustelivat ja haaveilivat tulevaisuudesta.
Thandar oli puhunut ihmeellisistä suunnitelmistaan, jotka näyttivät vallanneen koko hänen mielensä — heimon tulevaisuudesta — pitkästä askeleesta sivistysoloja kohti, jonka heimon jäsenet astuisivat muutamissa lyhyissä hetkissä, jos he vain noudattaisivat hänen mielessään väikkyviä yksinkertaisia suunnitelmia.
»Niin», sanoi hän, »kymmenessä vuodessa he olisivat taivaltaneet matkan, joka meidän esivanhemmiltamme on varmasti vaatinut pitkiä ajanjaksoja».
»Ja suunnitelmasi tähtäävät kymmenen vuotta eteenpäin, Thandar», huomautti tyttö, »vaikka vasta eilen mainitsit, että meren rannalle päästyämme toivoit meidän ennen pitkää näkevän ohitsemme purjehtivan aluksen, joka veisi meidät sinun sivistysmaailmaasi. Täytyykö meidän odottaa kymmenen vuotta, Thandar?»
»Suunnittelen heimoa varten», vastasi mies. »Kenties emme me ole täällä näkemässä muutosta; mutta tahtoisin saattaa heimon jäsenet taipaleelle ja lähtiessämme pidän kyllä huolta siitä, että valitaan kuningas, jolla on rohkeutta ja tahtoa toteuttaa suunnitelmani.