»Sallitteko?» Hän katsahti ensin vaimoonsa ja sitten kapteeni
Burlinghameen.
Molemmat nyökkäsivät.
John Alden Smith-Jones avasi kirjeen. Se sisälsi yhden ainoan käsinkirjoitetun sivun ja toiseen kuoreen suljetun liitteen. Luettuaan vain pari riviä hän äkkiä oikaisihe tuolillaan.
Kapteeni Burlinghame ja rouva Smith-Jones katsoivat häneen kohteliaan ja kummastelevan kysyvästi.
»Hyvä Jumala!» huudahti herra Smith-Jones. »Hän on elossa — Waldo on elossa!»
Rouva Smith-Jones ja kapteeni Burlinghame ponnahtivat tuoleiltaan ja juoksivat puhujan luokse.
Käsiensä tutistessa niin, että hänen oli vaikea lukea sanoja, joita hänen vapiseva äänensä tuskin kykeni lausumaan, John Alden Smith-Jones luki ääneen:
Sally Corwith, San Francisco, Kalifornia.
Herra John Alden Smith-Jones, Boston, Mass.
Saavuin juuri satamaan ja riennän lähettämään perille poikanne minulle antaman, hänen äidilleen osoitetun kirjeen. Hän ei suostunut lähtemään mukaamme. Tapasimme hänet saarella, joka on 10°—' eteläistä leveyttä ja 150°—' läntistä pituutta. Hän näytti olevan hyvässä voinnissa ja pystyvän huolehtimaan itsestään. Hän ei, kuten hän itse väitti, tarvinnut mitään muuta kuin partaveistä, joten annoimme hänelle veitsen, ja lisäksi eräs miehistäni lahjoitti hänelle käärön purutupakkaa. Kehoitin häntä lähtemään, mutta hän ei suostunut. Mukana seuraava kirje epäilemättä kertoo hänestä tarkemmin.