Mutta seuraavalla hetkellä valtasi tarkkailijat kauhu. Tyttöä takaa-ajava raakalainen oli tarttunut jättiläiskourallaan vesan alapäähän ja kiskoi sitä parhaillaan pois kielekkeen reunalta. Hetkisen kuluttua tyttö suistuisi joko hänen syliinsä tai kauheaan kuolemaan alhaalla oleviin säröisiin kiviin.
Burlinghame ja Stark seisahtuivat yhtä aikaa ja veivät molemmat pyssyn poskelleen. Pamahti kaksi laukausta, niin lähekkäin, että ne kuulostivat yhdeltä.
SEITSEMÄS LUKU
Ensimmäinen perämies Stark
Huomattuaan Nadaran oli Thurg kiitänyt kallion juurelle, karjuen ja mylvien kuin vimmastunut härkä. Hän kiipesi puoliväliin pyrkiessään tytön korkeaan turvapaikkaan. Mutta sitten oli hyvin tähdätty, rosoinen kivi saanut hänet äkkiä pysähtymään, syljeksien verta ja hampaita vahingoittuneesta suustansa. Hän katsahti Nadaraan ja kiljui raivokkaasti, uhkaillen kostoa. Nadara sinkautti häntä toisella kivellä, joka osui suoraan hänen silmäänsä, kaataen hänet kuin tukin kapealle kielekkeelle, jolla hän oli seissyt. Nopeasti alkoi tyttö laskeutua hänen luokseen päättääkseen aloittamansa työn, sillä hän tiesi, että kun Thurg nyt kerran oli löytänyt hänen piilopaikkansa, ei hän saisi rauhaa eikä turvaa, niin kauan kuin hirviö oli elossa.
Mutta hän ei ollut ehtinyt juuri muuta kuin laskea puun alempana olevalle kielekkeelle, kun miehen jättiläisruho alkoi liikkua ja Thurg nousi istumaan. Ketterästi Nadara kiipesi uudelleen kielekkeelleen ja veti seipään uudelleen ylös. Hän oli heittämäisillään miestä uudella kivellä, kun viimemainittu puhutteli häntä.
»Me olemme yksin maailmassa», alkoi hän. »Suuri Nagoola on surmannut koko sinun kansasi ja koko minun kansani. Tule alas! Eletään rauhallisesti yhdessä. Koko maailmassa ei ole ainoatakaan muuta ihmistä hengissä.»
Nadara nauroi hänelle vasten kasvoja.
»Minäkö tulisin sinun luoksesi!» huusi hän pilkallisesti. »Eläisin sinun kanssasi! Mieluummin eläisin metsässä tonkivien sikojen seurassa. Mene tiehesi! Muutoin lopetan aloittamani työn ja tapan sinut. En eläisi sinun kanssasi, vaikka tietäisin sinun olevan viimeisen inhimillisen olennon koko maailmassa.»
Thurg rukoili ja uhkaili, mutta kaikki oli turhaa. Uudelleen hän yritti kavuta tytön luokse, mutta taaskin hyvin tähdätyt kivet karkoittivat hänet. Vihdoin hän peräytyi, ärjyen ja uhkaillen.